perjantai 10. elokuuta 2018

HALUAISITKO ELÄÄ IKUISESTI?

senja roadtrip tungeneset-3

Nää kuvat saa mulle todella levollisen, vapaan ja kevyen olon. Juoksin tyhjällä rannalla avojaloin, kahlasin läpi viileän veden ja nauroin. Mielessä ei ollut mitään muuta kuin se ihana hetki, iltapala ja nukkumaan käpertyminen. Jossain vaiheessa mun elämässä ei ollut juuri ollenkaan tällaisia hetkiä, jolloin olisin aidosti pystynyt olemaan siinä hetkessä miettimättä elämän ja asioiden merkityksiä. Ei niitä vieläkään ihan liikaa ole, mutta silti aina välillä oon huomannut tavoittaneeni sen olon hetkittäin ja se on kyllä ihana tunne. Jotain oon siis tehnyt oikein, oli se sitten mun mielessä tai ihan konkreettisissa asioissa.


senja roadtrip tungeneset-4-side senja roadtrip tungeneset-6-side id senja roadtrip tungeneset-8

Jostain syystä näitä kuvia katsellessa mulle tuli mieleen ikuinen elämä, varmaan siitä pysähtyneestä hetkestä. Ensimmäisen kerran mietin aihetta kunnolla erään Black Mirror -jakson jälkeen. Osasin heti sanoa, että ei, en haluais elää ikuisesti. En osaa sanoa tarkalleen miksi, mutta mun vastaus on pysynyt samana useiden aiheeseen liittyvien keskustelujenkin jälkeen. Eikä kukaan muukaan ole sanonut, että haluaisi elää ikuisesti, vaikka jotkut ovatkin miettineet asiaa vähän pidempään.

Monesti kuoleman ajattelu ahdistaa ja se on täysin ymmärrettävää, jopa järkevää kaikessa järjettömyydessään. Kuolema ja kaiken päättyminen on vaan aivan liian käsittämätön asia pohdittavaksi, varsinkin jos siihen haluaisi löytää oikean vastauksen. Mun mielestä on kuitenkin tosi helpottavaa tarkastella kuolemaa siitä näkökulmasta, että entä jos olisikin mahdollista elää ikuisesti. Mun mielessä ikuinen elämä herättää vähintään saman verran kysymyksiä ja paljon monimutkaisempia kysymyksiä, vaikka niitä on toisaalta helpompaa pyöritellä mielessä, koska ne edes jollain tavalla liittyvät siihen mitä elämästä tällaisenaan pystyy ajattelemaan. Elämä tällaisenaan ei kuitenkaan tule jatkumaan ikuisesti, eikä tulevaisuudesta ole mitään tietoa. En tarkoita tulevaisuutta sadan tai kahden sadan vuoden kuluttua, vaan sitä tulevaisuutta, joka on niin pitkän ajan päässä, ettei ihmismieli edes käsitä sitä. Tai kuinka pitkään elämä voi ylipäätään jatkua, mihin se loppuu, mitä se tarkoittaa ja mitä sitten tapahtuu.

Oon varmaan (ja toivottavasti) maininnut Netflixistä löytyvästä dokumentaarisesta sarjasta nimeltä Cosmos. Siinä käsitellään maailmankaikkeutta, sen syntyä, elämää ja kaikkea hurjan mielenkiintoista. Sarjassa kuljetaan läpi kosmisen kalenterin, joka on meidän tunteman maailmankaikkeuden ikä yhden vuoden kalenteriin ajateltuna. Tammikuun alussa universumimme on syntynyt ja ihmiset ovat kehittyneet vasta joulukuun viimeisen päivän viimeisenä tuntina. Jokainen päivä on melkein 40 miljoonaa vuotta ja ihmiset ovat kehittyneet vasta viimeisen päivän viimeisenä tuntina, puhumattakaan meille historian tunneilla opetetuista asioista, jotka ovat tapahtuneet kosmisen kalenterin viimeisillä sekunneilla. Jos nää aiheet kiinnostaa yhtään, niin kurkkaa linkistä 12min pätkä kosmisesta kalenterista ja ehdottomasti kato koko Cosmos!

Eli joo, tulevaisuus ja aika on käsitteenä aivan eri jos sen irrottaa ihmisen elämästä tai ylipäätään ihmisten olemassaolosta. Se mikä meille on ikuisuus, ei oo maailmankaikkeuden mittakaavassa mitään. Eli mitä se ikuinen elämä oikeasti edes olisi? En todellakaan haluais elää ikuisesti ja tätä asiaa miettiessä kuoleminen tuntuu luonnolliselta ja lempeältä päätökseltä elämälle. En osaa sanoa mitä kuvittelen tapahtuvan kuoleman jälkeen. En usko taivas tai helvetti -jaotteluun, mutta uskon elämän, olemisen tai jonkin jatkuvan jollain tapaa kuoleman jälkeen. Vaikka en ois elämän jatkumosta tietoinen kuoleman jälkeen, niin jollain tavalla elämä varmasti jatkuu. Oli ne sitten atomeita tai jotain mitä me ei ymmärretä tai mielletä elämäksi, niin jollain tapaa tämä maapallo ja ainakin maailmankaikkeus jatkaa olemistaan ja me tullaan olemaan osa sitä.


senja roadtrip tungeneset-7
jumpsuit Junkyard* (täältä)

-saatu/mainoslinkki-

senja roadtrip tungeneset-9-side senja roadtrip tungeneset-12

Mitä te sanotte, haluaisitteko elää ikuisesti? Ja oikeasti ois ihan huippua jos vastaatte tähän ja jos osaatte vielä kuvailla fiiliksiä tai ajatuksia tämän suhteen<3

Ps. Tää oli samalla pieni kurkkaus mun pään sisään, koska tämän kaltaisia suuria, kimurantteja ja monimuotoisia ajatuksia pyörii mun päässä jatkuvasti. Monesti mietin, että oispa ihanaa olla vaan silleen "jee ihana smoothie". Että kaikki ois rentouttavan yksinkertaista vaikka viikon. Ei kai se oo ihmekkään, että oon henkisesti tosi väsynyt, kun mun pää lähtee tällasille leveleille, vaikka kyseessä ois vaan se joku kiva smoothie.. En tiiä miksi mun aivot alkaa aina pyörittelemään asioita niin hurjasti ja miten ne onnistuu repimään ihan jostain smoothiestakin kosmisia kalentereita, evoluutioteorioita, psykologiaa, tunnelukkoja - you name it. Se on toisaalta älyttömän mielenkiintoista, mutta kaikki on varmaan vähän liiankin mielenkiintoista, koska en kai mä muuten miettisi kaikkea näin paljoa :D

Aaaa. Nyt mun aivot on taas ihan solmussa näistä mielenkiintoisista asioista ja niistä heränneistä uusista mielenkiintoisista juonteista. Nyt laitan musiikkia ja yritän nollata aivot hääkuvia editoimalla, toivottavasti jatketaan pohdiskelua kommenteissa ja kuullaan!



15 kommenttia:

  1. Hyvät tunnelmalliset kuvat. Niin no ehkä voisi olla kiva elää ikuisesti sitten jos pysyisi aina terveenä ja voisi aina vain matkustaa, tosin ilman ongelmia tai stressiä. Mutta vanhuus tai elämä muuten vaan voi tuoda koviakin kipuja mukanaan. Oletko muuten miettinyt buddhismia tai muita aasialaisia uskomuksia? niissähän monissa uskotaan että elämä jatkuu ja "muuttaa muotoaan" kuten jälleensyntyminen toisena sun muu. En tiedä onko niissä järkeä mutta tuntuu että niissä uskomuksissa voisi olla jokin järki. En tiedä tarkalleen miksi mutta nuo asiat tuntuu jotenkin helpotukselta, paljon enemmän kuin jotkut asiat kristinuskossa jossa on liian paljon satukertomuksen kuuloisia asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna! Oon kyllä miettinyt niitäkin, mutten oo kovin tarkasti tutustunut. Jälleensyntyminen ajatuksena on jotenkin munkin mielestä "järkevämpi", mutta tosiaan en usko, että se on niin yksinkertainen juttu kuin miten sen helposti ajattelisi. Enemmän siitä näkökulmasta, että elämä varmasti jossain muodossa jatkuu, vaikka me ei sitä tiedostettaisi tms :)

      Poista
  2. Ihanat kuvat tässä! :) Mä en voisi kuvitella eläväni ikuisesti, sillä yleensä asioista tekee arvokkaita niiden rajallisuus. Eli jos aikaa olisi rajattomasti tehdä, sitä tulisi tuskin tehtyä yhtään mitään, koska "kerkeehän sitä". Ikuisuus ja äärettömyys käsitteenä on myös mieletön ja valtavan vaikea ymmärtää ja käsittää. Aika on alkanut jostain pisteestä, joten tuleehan sen myös loppua? Samoin elämän. Mutta mä oon aivan samanlainen kun sä pääni sisällä, pikkujuttujen pohdinnasta päädyn tosi helposti miettimään maailman syntyä, loppua ja omaa paikkaani ja osaani siinä, ihan muutamia mainitakseni :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuo on kyllä hyvä näkökulma, ois mielenkiintoista tietää, mitkä asiat muuttuis jos rajallisuus häviäisi.. Ja tää nyt menee taas yli äyräiden, mutta mitä aika oikeastaan edes on ja onko sille oikeasti edes alkupistettä..? Tai silleen mistä aika itsessään ois alkanut, onko ennen alkuräjähdystä ollut edellinen "aika" ja ehkä joskus aaaivan hirveän pitkän ajan päästä on uusi alkuräjähdykseksi ajateltu, josta "aika" alkaa uudestaan :D Kiva kuulla, että sä kans päädyt aina tällaisiin suuremman mittakaavan mietteisiin :)

      Poista
    2. Tai siis, ei välttämättä uutta alkuräjähdystä, niinkuin me se mielletään, mutta kuitenkin :D Että mitä ennen ja mitä myöhemmin, miksi kaikki olisi aina vaan tätä, mistä me tiedetään - ennen ja jälkeen meidän "aikaa".. Kopsaan tämän suoraan tähän, ettei tarvi ite yrittää selittää monimutkaisesti..

      "Alkuräjähdysteoria ei kerro mitään siitä, mitä oli olemassa, ennen kuin maailmankaikkeus syntyi. Tilan käsite syntyi vasta alkuräjähdyksen myötä, eikä ajan käsitteellä ole mieltä ilman tilaa, jossa aikaa voidaan mitata.

      Toisin sanoen ilman fyysisiä muutoksia yhtä ajan hetkeä ei voi erottaa toisesta. Jos siis aika syntyi tilan myötä alkuräjähdyksen seurauksena, voidaan sanoa, että ennen alkuräjähdystä ”ei ollut mitään”."

      https://tieku.fi/maailmankaikkeus/alkurajahdys

      Poista
  3. Aah että mä tykkään sun blogista. Oot uskomattoman taitava kirjoittaja ja sun kuvat on aina todella kauniita. Ihanaa lukea tällaisia juttuja, kiitos! Mä en haluis missään nimessä elää ikuisesti, ainakaan tietoisesti ns. samassa elämässä. Kuolema on kuitenkin aina ollut ahdistava ajatus ja joskus aikoinani kärsin aika vahvastakin kuolemanpelosta. En usko jumalaan tai taivaaseen, mutta mun mielestä ajatus siitä, että kuoleman jälkeen kaikki päättyisi, tuntuu uskomattomalta. Uskon ja toivon, että elämä jatkuu jollain tavalla.
    Ja hei kiitos ihan superista sarjavinkistä, mun on ihan pakko kattoo tää! (vaikka välillä tuntuukin, että pää menee ihan pyörälle kaikesta tämmösestä, haha :-D)

    https://anna-liisaa.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mukavaa kuulla :) Niin, tuolleen tietoisesti samassa elämässä, ei todellakaan.. Jatketaan tulevaisuudessakin jonkinlaisen jatkumon uskomiseen ja toivomiseen! Todellakin kannattaa kattoa, mun mielestä tää onnistuu myös selkeyttämään monia asioita, vaikka ne samalla laittaakin pään pyörälle :D

      Poista
  4. Wau wau mitä kuvia! Uskomattoman hienoja!! Oot kyllä upea ilmestys.
    Ja tuohon syvällisempään kysymykseen, olen joskus jo vampyyrisarjoja katsellessa (hahaa konteksti sekin) todennut, että ei kyllä olisi kivaa elää ikuisesti. Toki ajan rajallisuus ja kuolema ovat ajatuksena ehdottoman pelottavia ainakin näin nuorena, mutta niin se elämä menee, että kaikki kuolevat joskus. Jos saisi jotain toivoa, niin toivoisi että eläisi Aira Samulinin lailla yli 90-vuotiaaksi ja pystyisi siinäkin iässä olla vielä täysin toimintakykyinen, skarppi ja elämäniloinen. Ja että tekisi ja saisi aikaan elämässä asioita, jotka jäisivät tänne maapallolle oman kuoleman jälkeen (lapset, uramenestys) ja voisi vaikuttaa muiden, mahdollisimman useiden ihmisten elämiin positiivisella tavalla. Sitäkin, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu olen kyllä pohtinut useinkin, mutta aina tullut siihen tulokseen, että sen näkee sitten. Onhan se ihana ajatus, että oma henkisyys tai "sielu" olisi ikuinen, ja jatkaisi jossain muodossa matkaa sitten ruumiin menehdyttyä, vähän kuin Avatar-leffassa hahah :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Katja!! :) Konteksti ku konteksti, ajatuksien herääminen on aina vaan hyvä juttu! Pitkä, terve ja hyvä elämä olisi kyllä enemmän kuin ihanaa, mutta kunhan sillekin on se jokin "päätepiste" :) Ite mietin kans niin, että kuoleman jälkeinen selviää sitten ja jos sitten ei tapahtuisikaan yhtään mitään, niin ei sitäkään sitten tietäisi tai en ainakaan usko, että sitä tietäisi heh :D Meinasin heittää jotain tyyliin "toiveikkaana kuolemaa odotellessa", mutta se ois kuulostanut vähän eriltä kuin mitä tarkoitan :--D

      Poista
  5. Nämä kuvat on niin kauniita aina :) Oon seuraillut hilajisesti pitkään ja nyt aloin itsekin kirjoittelemaan valokuvausblogia, jota pidän vähän päiväkirjamaisesti, jotta valokuvaaminen ei jäisi kokonaan unholaan. Mutta olet kyllä yksi niistä inspiraation herättäjistä tässä päätöksessä vähän herätellä omaa tekemistä!

    www.visionkatri.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti! :) Ihan huippua, kuvat saa kyllä samalla niin hyvään talteen blogiin :) Pitääkin käydä kurkkaamassa!

      Poista
  6. Mä oon aina halunnut uskoa siihen, että kuoleman jälkeen sitä syntyy uudelleen jonain toisena. Että ehkä minäkin oon joskus elänyt toisena ihmisenä/eläimenä/minä tahansa, mutten muista siitä mitään. Sit flashbackit tai sellaset tuntemukset, et "oon muuten ollu täällä aiemminkin ja tehnyt jotain" tarkottaa, että se toinen jona oon ollut, on tehnyt semmosia juttuja tai ollut jossain samassa paikassa. Kuulostaa ehkä hieman hölmöltä, mut tämmösiä ite oon miettiny ja paljon! :D Mä en ite haluais elää ikuisesti, toisaalta onhan se kauheeta aatella että joskus sitä sit ei vaan enää oo, mut toisaalta sitä varmaan syntyy taas uutena ja alottaa kaiken alusta. Näin mä haluaisin uskoa tämän keissin, tuntuu jotenkin helpottavammalta kuin se, että lakkaa vaan olemasta. Jotain tän tyylistä! Jahei kiitti sarjavinkistä, menee ehdottomasti listalle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä kiva ajatus, haluaisin syntyä koiranpentuna, joka päätyis ihanaan kotiin :D Ei tuo kuulosta hölmöltä, kyllä mä ymmärrän ja aika moni tuntuu ajattelevan tai ainakin toivovan uudelleen syntymistä! On kyllä paljon helpottavampaa ajatella jotain jatkumoa kuin kaiken loppumista, vaikka kuten sanoin KAIKKI ei lopu vaikka kyse ois jostain paljon pienemmästä kuin uudelleen syntymisestä.. Huippua, se on mielenkiintoinen sarja :)

      Poista
  7. Itsekään en kyllä haluaisi elää ikuisesti, mutta tahtoisin pitkän ja onnellisen elämän ilman sairauksia ja kipuja - niin kuin varmasti suurin osa meistä :) Joskus saatan jäädä pohtimaan kuolemaa ja sen jälkeistä aikaa, tuntuu niin lopulliselta että sitten ei vaan yhtäkkiä olekaan mitään ja kaikki loppuu.. Uskon kuitenkin jollain tasolla myös kuoleman jälkeiseen elämään ja jonkinlaiseen tietoisuuteen, vaikken ihan ymmärräkään että miten :D Itseäni lohduttaa myös ajatus, että poismenneet läheiset voivat edelleen katsella elämäämme tuolta jostain <3
    Ps. Taidan tietää mitä jaksoa tarkoitat tuosta Black Mirrorista, se kosketti itseäni jotenkin todella paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se ois kyllä ihanaa, toivottavasti mahdollisimman moni meistä saisi kokea sen :) Mua lohduttaa myös tuo sama ajatus, että ehkä poismenneet läheiset voivat katsella tai jotenkin seurata elämää tuolta jostain! Toivottavasti se pitäis paikkansa edes jollain tasolla. Varmaan mietit samaa jaksoa, se oli koskettava ja ajatuksia herättävä!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Kuukauden luetuimmat