keskiviikko 1. elokuuta 2018

USKALLA KYSYÄ (JA OLLA SPONTAANI)

sauna saari jyväskylä spontaanius-3-side
Mun mielestä aina kannattaa kysyä, oli se kysymys sitten mikä tahansa. On tosi ikävää kuulla ystäviltä tasaisin väliajoin, että he haluaisivat kysyä joltakulta jotain, mutta eivät uskalla. Jos ihan oikeasti miettii, ei se pahin mielessä oleva skenaariokaan ole loppujen lopuksi elämää suurempi. Tottakai multakin välillä kysytään jotain, johon vastaan kysyjälle epämieluisalla tavalla ja jos kysyjä nolostuu asiasta, niin sanon, että hyvä kun kysyi, sillä aina kannattaa kysyä jos haluaa kysyä jotain.

Toisaalta tiedostan, että mun on helppo sanoa näin, koska mun kysymykset on todella harvoin johtaneet mihinkään ikävään tai vaikeaan tilanteeseen. Sitten taas toisaalta tekis mieli pyyhkiä pois tuo edellinen lause, sillä oon ns. avoin kaikille mahdollisille vastauksille enkä koe epätoivottujenkaan vastausten olevan oikeastaan huonoja..

Tästä päästäänkin viime viikkoon, jonka vietin Jyväskylässä. Istuttiin kaverin kanssa satamassa, kun vierestä oli lähdössä vene. Mun mieleen juolahti ajatus, että oispa siistiä käydä veneajelulla pitkästä aikaa, joten kävin kysymässä päästäiskö kyytiin. Veneilijä oli ehkä ihan hitusen hämmentynyt, mutta vastasi heti, että no hypätkää kyytiin! Käytiin sitten ajelulla, joka oli paljon pidempi kuin osattiin toivoakaan ja heittämällä yks parhaista kokemuksista koko kesältä.

Sain tuolloin instagramissa viestejä ja ystävätkin sanoi myöhemmin, että vitsi miten rohkeaa ja hekin haluaisivat uskaltaa tehdä tuollaista. Se on musta tosi harmi, sillä eihän siinä loppujen lopuksi ole mitään rohkeaa tai erityistä. Mikä on pahin mahdollinen asia, joka voisi tapahtua? Varmaan se, että toinen nauraisi ja sanoisi, että no ette todellakaan pääse kyytiin. (Ellei toinen ole joku sarjahukuttaja, mikä on tietysti aika epätodennäköistä.) Mitä sitten, jos niin kävisikin? Ja kuinka todennäköistä tuon tyylinen ikävä ja vähättelevä vastaus ylipäätään olisi. Yleensä ihmiset ovat imarreltuja kun heiltä kysyy jotain, kunhan mielessä olevaa asiaa kysyy kauniisti, oli asia sitten mikä tahansa.

sauna saari jyväskylä spontaanius-2
Tämä ennestään vieras veneilijä osoittautui mukavaksi ihmiseksi, joka myös tykkää valokuvaamisesta! Spontaani kysymys ja veneretki johtivat lopulta siihen, että lähdettiin seuraavana päivänä uudestaan veneilemään ja tällä kertaa otin myös kameran mukaan. Ensimmäisellä retkellä hän näytti meille Kalasaaren saunan, jonne veneilijät pääsevät vapaasti saunomaan, joten suunnattiin toisen veneretken päätteeksi saunomaan ja viettämään iltaa sinne.

id sauna saari jyväskylä spontaanius-11 sauna saari jyväskylä spontaanius-15-side sauna saari jyväskylä spontaanius-16 sauna saari jyväskylä spontaanius-12-side sauna saari jyväskylä spontaanius-8 sauna saari jyväskylä spontaanius-10-side sauna saari jyväskylä spontaanius-17-side sauna saari jyväskylä spontaanius-4-side sauna saari jyväskylä spontaanius-5
Kuvat varmasti kertovat kuinka ihana paikka tuo Kalasaari oli ja kuinka vapauttava tunne oli veneillä auringonlaskussa. Miettikää, mitään tätä ei ois tapahtunut, jos en ois käynyt kysymässä vieraalta ihmiseltä päästäänkö kyytiin.

Eli kyllä - aina kannattaa kysyä!



6 kommenttia:

  1. Ihana, rohkaiseva esimerkki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla! Toivottavasti tämän lukeneet muistaa tämän jossain vastaavan tyylisessä tilanteessa ja menee vaan rohkeasti kysymään :)

      Poista
  2. Mä olen just tuollainen ihminen, joka ei oikein uskalla ikinä kysyä mitään! Jos olisin itse vaikka ollut tuossa sinun kanssa liikkeellä, niin olisin luultavimmin kiemurrellut häpeästä siinä vieressä kun olisit esittänyt kysymyksen! :D

    Olen huomannut olevani vielä nyt aikuisenakin jotenkin super epävarma ja herkkä kieltävien vastausten suhteen.. Jos vaikkapa pyydän apua kollegalta töissä ja hän vastaa, ettei ehdi, niin vaikkei vastaus olisi edes mitenkään tyly, tulee mulla lähes poikkeuksetta jotenkin "loukattu" olo ja kyyneleet silmiin. Missä ei ole mitään järkeä. Tuollaisessa tilanteessahan kuuluisi vain kohauttaa olkapäitä ja etsiä apua muualta, ei rynnätä vessaan itkemään. Ja puhumattakaan sitten, että kyselisin tuntemattomilta venekyytiä, never...

    Ihanaa kuitenkin, että sinä olit näin "rohkea" ja sait hienon elämyksen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! :D Kyllähän sen mukana olevan ihmisen reaktiokin vaikuttaa, koska on ihan eri jos kaveri vieressä sanoo "joojoo todellaki kysyt" kuin että "no et todellakaan kysy" :D Ite välillä oikein patistan ihmisiä kysymään jotain ja ihan vasta sain erään miespuolisen kaverin menemään juttelemaan parille tytölle puistossa.. Hän ois halunnu mennä, mutta ei meinannut uskaltaa ja kannatti sitten mennä, koska sitä seurasi rento keskustelu (jopa naurua, jonka kuulin kauemmas) ja puhelinnumeroiden vaihto :) Hän sitten sanoi, että okei kannattaa mennä ja hyvä kun patistin :D

      Jos et oo lukenu kirjaa Tunne Lukkosi, niin kannattaa lukea! Sieltä saa aika hyvin vastauksen tuohon miksi sulla tulee ikävä ja loukattu olo tuollaisissa tilanteissa. Jo se voi helpottaa, että ymmärtää miksi tuollaiset tilanteet saa aikaan pahan olon, luultavasti voit jopa ymmärtää mistä tuo tunne juontaa juurensa ja näin prosessoida asiaa vähän eri tavalla :) Kuten sanoit, tuntuu helposti ettei tuossa tunteessa oo mitään järkeä, mutta kyllä siinä kuitenkin on järkeä ja se on luonnollinenkin asia kun sen kokonaisuuden ymmärtää - eli lue se kirja!! :D

      Poista
  3. Voi vitsi näitä sun kuvia, jokaista vois jäädä tuijottelee pitkäksikin aikaa.

    Mua ei silleen nolottais mennä kysymään esim että pääsenkö kans veneilemään, vaan enemmän stressaa ajatus siitä veneretkestä kun en oo maailman puheliain tyyppi nii jännittäis liikaa se ajatus, että en saa ylläpidettyä keskustelua "tarpeeks hyvin" :D ja yleensäki mietin liikaa sitä että miten keskustelu jatkuis sit sen ekan kommentin/kysymyksen jälkeen, pitäis vaan heittäytyä ja antaa asioiden mennä omalla painollaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, kiitos Laura! :) Tällaiset venekyydin kaltaiset jutut on siitäkin helppoja, että se tarjoaa itsessään paljon jutustelun aihetta ja maisemissa on katseltavaa, joten ei tarvi tuppisuuna istua kahvikupin äärellä ja miettiä mistä sitä juttua lähtis kehittämään :D Niimpä, pitäis useammin osata vaan heittäytyä ja kyllä monet keskustelutkin lähtee johonkin suuntaan itsestään jos on lähteäkseen!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Kuukauden luetuimmat