Kello on jo sen verran, että tunnin päästä ollaan sunnuntain puolella, mutta palataan hetkeksi mun perjantaihin! Mun jokainen tavallinen arki -postaus vois alkaa jollain koirakuvalla, koska jokainen mun arki alkaa kirjaimellisesti koiralla tai kahdella naaman eessä. Se on kyllä parasta, mutta älkää erehtykö luulemaan, että tällaiset koiraherätykset häviäis, vaikkei niitä näkyiskään jokaisessa arkipostauksessa - kävis muuten vähän ykstoikkoseksi, niin ihania ku nää onkin :D
Istuin kotona työhommien parissa, kun Jyväskylässä asuva kaveri soitti olevansa Helsingissä ja kyseli lounaalle pikaisella aikataululla. Hän kysyi oonko jo syöny ja naurahti "eipä yllättäny", kun kerroin, etten oo syöny vielä mitään. Tää sama kaveri kyseli viime talvena Jyväskylässä, että oonhan muistanu syödä ja pyysi kylään syömään, jos en saanu ite aikaseksi.
Aikataulut meni kuitenkin niin tiukoiksi, että ehdin enemmänkin vaan moikkaamaan ja vaihtamaan kuulumisia ilman lounasta, sillä en halunnu jäädä syömään loppulounasta yksinäni. Kaveri oli just saanu oman Oura-sormuksen, jonka antamia statistiikkoja näkyy tuossa kuvassa. Tuo sormus on kiinnostanu mua jo pitkään ja alla Biohakkerin verkkokaupasta löytyvä tiivis esittely:
Oura-sormus auttaa sinua ymmärtämään, kuinka päivittäiset valintasi, fyysinen aktiivisuutesi ja elämäsi rytmit vaikuttavat uneesi sekä kehosi ja mielesi palautumiseen päivittäisestä kuormituksesta.
Mulla on jo niin monta vuotta ollut henkisesti ja varsinkin fyysisesti tosi väsynyt olo, että tottakai haluaisin nähdä jotain konkreettisia lukuja. Tiedän, että mun uni on huonoa, mutta ois kiva tietää millä tavalla se on huonoa. Nukunko väärässä kohtaa vuorokautta? Nukunko liian vähän tai liian pitkään? Heräilenkö liikaa? Onko mulla liian vähän syvää tai rem-unta? Veikkaisin syyksi heräilyä ja siitä johtuvaa unen heikkoutta, mutta enpä mä sitä tiedä. Edes ns. unilääkkeinä toimivat lääkkeet ei oo saanu muhun sellasta virkeyttä, minkä luulisin olevan "normaalia". Aivan älyttömästi ne on auttanu, mutta sekin apu menee jostain syystä jaksottain. Ehkä omaa untakin vois kehittää jos tietäis, mikä on ongelma ja kuinka sitä vois lähteä työstämään.
Tuo sormus mittaa monia mielenkiintoisia juttuja, mutta unen lisäksi yks mua kovasti kiinnostava on sellainen kuin valmiustaso. Tästä voi lukea lisää tuosta valmiustasosta, mutta laitan tähän alle siihen vaikuttavat tekijät:
Previous Night
Sleep Balance
Previous Day
Activity Balance
Body Temperature
Resting Heart Rate
Recovery Index
Kaverin valmiustaso oli 89 ja puolittain kauhistuneena naureskelin sille, että mun valmiustaso ois varmaan joku 15. Ainakin musta tuntuu, että mun valmiustaso on heikko, joten ois mielenkiintoista nähdä se lukuna, niin tietäisin onko mun tunne oikeassa, näkisin miten ja miksi se muuttuu sekä kuinka sitä vois parantaa. Ihan jo mun heikko unenlaatu ja pitkään korkealla ollut leposyke enteilee vähän huonoa.. Muista kohdista en osaa pelkällä omalla tuntemuksella sanoa muuta, kuin että kaikilla osa-alueilla ois varmasti parennettavaa.
Kaikki varmasti tietää, että nää on tärkeitä asioita, mutta monia juttuja on vaikeaa yrittää muuttaa tai korjata, jos niissä ei oo päivänselviä ongelmia. Näissä statistiikoissa on mun mielestä kivalla tavalla myös sellainen pelimäinen näkökulma, että niitä omia lukemia haluaa varmasti saada paremmiksi ja se onnistuu vaan tekemällä muutoksia, jotka on hyväksi sulle. Jos ajatellaan, että hankkisin tuon sormuksen ja mun valmiustaso ois vaikka se 15, niin totta helvetissä haluaisin alkaa selvittämään ja työskentelemään sen eteen, että saisin sen nousemaan. Ois myös nykyistä helpompaa lähteä muuttamaan asioita, kun näkis vähän mistä sitä muutosta lähtis ylipäätään aloittamaan. Loppuvaiheessa oisin toivottavasti jo löytänyt ja ymmärtänyt ne omalle kropalle toimivat jutut ja voisin jatkaa niin tulevaisuudessa.
Paasauksesta takaisin perjantain kulkuun.. Kävin pyörähtämässä Monkissa ties kuin pitkästä aikaa ja lähdin takaisin kotiin. Ei tehny taaskaan mieli mitään ruokaa, joten lämmitin vaan makaronilaatikkoa mikrossa ja lisäsin vähän kasviksia. Mun mielestä valmisruokien lämmittäminen mikrossa on aivan hirveää, koska niistä saa pannulla niin paljon paremman makuiset, mutta tässä tapauksessa piti vaan syyä energian, eikä maun takia hah. Selailin YouTuben trendaavia videoita ja päädyin kattomaan Diamond Heart -musiikkivideota syömisen ajaksi. Tykkään tosta biisistä, mutta ajatukset harhaili vähän muualla, niin en pystyny keskittymään videoon kunnolla ja jätinkin sen kesken heti syötyäni jatkaakseni hommia.
Christa tuli käymään kylässä, joten tää oli toinen lyhyehkö näkeminen Jyväskylässä asuvan kaverin kanssa. Harvinaista, mutta kivaa! Söin valkosuklaalla kuorrutettuja cashewpähkinöitä ja Christa kaivoi paketista uutta kameraa. Nää koirat kun on aina älyttömän kiinnostuneita ja haluavat olla mukana kaikessa, niin Yoda istui Christan takana haistelemassa kameraa olan yli kurkotellen ja Rocky lepuutti päätä Christan reidellä. Koirien tiivis mukana menossa oleminen tais vähän kuumotella arvokkaan kapistuksen tutkiskelua ja Christa pakkas sen heti takas pakettiin :-D
Christan poikaystävän bändi esiintyi yksillä festareilla ja lähdin mukaan katsomaan keikkaa. Oon jo pitkään halunnu päästä kuuntelemaan heitä ja oli ihan huippua! Ehkä pari vuotta sitten kysyin millasta musiikkia he tekee ja vastaus yllätti mut ihan täysin :D Christa kuvaili musiikkia kokeelliseksi punkiksi ja tän poikaystävän tuntien olin jostain syystä ajatellu ihan erilaista musiikkia haha! Musta on ihan huikeaa, että ihmisistä löytyy myös niitä puolia, jotka ei näy päällepäin tai olis edes arvattavissa ja se, että niitä erilaisia puolia pääsee näkemään on iso rikkaus.
Punk oli mulle todella vierasta, mutta tykkäsin menosta kokonaisuudessaan tosi paljon. Oli mahtavaa päästä kuuntelemaan sitä musiikkia, kokea millainen meno tuollaisella keikalla on ja nähdä suuri joukko ihmisiä, jotka eroaa tyyliltään ja olemukseltaan niistä ihmisistä, joiden kanssa oon pääsääntöisesti tekemisissä. Kulttuurillisestikin siis hieno kokemus, jos tuo nyt on oikea termi tässä asiayhteydessä! Viimeisen biisin aikana joku bändiin kuulumaton tyyppi vaan tuli lavalle, nappas mikin ja veti täysillä mukana. Tällä tyypillä oli ollu koko keikan ajan muutenkin älyttömän kova meno ja oli siistiä päästä näkemään vähän erilaista musiikin tahdissa olemista, kuin jollain Sannin keikalla - yhtään Sannin yleisön keikalla olemista väheksymättä. Jollekin taas tällanen punk-keikkojen meininki on normia, mutta mulle se oli ennestään tuntematonta ja erilaisuudessaan niin siistiä kokea.
Tälle perjantaille tuli yllättäen näinkin paljon ohjelmaa, kun taas tänään oon vaan ollu kotona ja huomenna ois samanlaista tiedossa. Ihanan tylsää olemista eli just sitä mistä tykkäänkin! Oon väsäilly preseteille verkkokauppaa, joten jatkan huomenna sen parissa ja yritän laittaa taas vaiheeksi kaikkialle levähtäneitä tavaroita paikoilleen.
Vuorokausi vaihtuikin just sunnuntain puolelle, joten en ihan ehtiny saada tätä ulos lauantain puolella, kun innostuin kirjoittelemaan.. Katottiin tänään loppuun Castle Rock -sarja ja oli kyllä melkosta settiä. En oo vielä ihan varma mitä mieltä olin siitä. Välillä tosi hyvä, välillä meni ehkä vähän liian oudoksi ja oisin kaivannu selkeämmän lopetuksen. Ilmeisen Stephen King -tyylinen lopetus, mutta kuitenkin. En oo hetkeen löytäny sarjaa, jonka oisin kattonu loppuun asti, jos piste siitä. Toinen juttu, mistä en oo vielä ihan varma onko se hyvä vai huono juttu, että heti viimeisen jakson jälkeen googlettelin "selitystä" sarjalle ja varsinkin sen lopulle :D Ainakin herätti keskustelua ja kiinnostusta, mutta toisaalta ois ihan kiva saada vastaus itse sarjasta, kun sitä kymmenen jaksoa on katsonut, eikä jättää niin paljoa tilaa spekuloinnille. Kertokaapa mitä te ootte mieltä tuosta sarjasta, jos ootte kattonu!
Ps. Oli aika hauskaa kuvata nää keikkakuvatkin perus pokkarikameralla. Automaattisäädöillä vaan räiskin menemään asetusten ollessa jotain ihan järkyttävää, mutta se oli kivaa vaihtelua siihen olen valokuvaaja -moodiin ja näistä tuli yllättävän kivoja! Ihan yleisestikin haluan opetella luopumaan tuosta monesti ärsyttävästäkin valokuvaaja-moodista ja vaan räpsiä kuvia räpsimisen ilosta, joten kiva huomata tällaistenkin kuvien "kelpaavan" :)