tiistai 23. lokakuuta 2018

ÖSTERSUNDOMIN KOIRAMETSÄSSÄ

Östersundomin koirametsä-4

Sunnuntaina ajeltiin tällaisella koirakokoonpanolla Östersundomin koirametsään!  Tuo koirametsä on oikeastaan just sitä miltä se kuulostaakin - noin 50 hehtaarin kokoinen metsäalue, jossa koirat saa temmeltää. Aluetta ei ole aidattu kuten varsinaisia koirapuistoja, koirien pitää tietysti osata käyttäytyä ja olla metsästyslain mukaan kytkettynä tai välittömästi kytkettävissä maaliskuusta elokuun loppupuolelle.

Autoja oli parkissa toista kymmentä, mutta me törmättiin vaan viiteen koiraan, koska alue on niin iso. Ensimmäinen koirakohtaaminen oli vanha aussie, joka oli ihan Rockyn näköinen vanhan koiran piirteitä lukuunottamatta. Annikakin sanoi, että Rocky näyttää varmaan just sellaiselta vanhana<3


Östersundomin koirametsä-8 Östersundomin koirametsä-6-side Östersundomin koirametsä-9 Östersundomin koirametsä-1 Östersundomin koirametsä-7-side Östersundomin koirametsä-11-side Östersundomin koirametsä-5

Paikka vaikutti tosi kivalta ja kaikki vastaantulleet koirat oli myös tosi hyväkäytöksisiä! Aika kauan tässä kesti, että päästiin koirien kans käymään tuolla, mutta jatkossa käydään varmasti paljon useammin.

Mun molemmat koirat oli aivan rapasia reissun päätteeksi, kun taas Luka oli ihan putipuhdas... :D Tällä kertaa ainoastaan koivet oli mudan peitossa, kun välillä koko koira on kuorrutettu ties millä liejulla.. Aussieihin pätee aika hyvin ajatusmaailma mitä likasempi, sen tyytyväisempi. Siihen noiden mudassa, liejussa, paskassa ja ties missä porsasteluun on ehtiny jo tottua niin hyvin, että se on enemmänki koomista. Metsään ei edes kannata lähteä sillä ajatuksella, että "toivottavasti molemmat pysyy puhtaina", vaan noiden ittensä sotkemista enemmänki oottaa :D Toki välillä huomaa molempien pysyneen suht puhtaina, mutta se on positiivinen yllätys, eikä oletus, heh.




sunnuntai 14. lokakuuta 2018

RENNOT RUUTUHOUSUT

ruutuhousut-1 ruutuhousut-2-side ruutuhousut-6 ruutuhousut-4

Olin kuvaamassa Johannaa ja olin taas ihan hilkulla lähteä samassa löhöasussa, jossa olin viettäny päivää kotona. Mun hiuksetkin oli likaset ja yhtä takkusekamelskaa, joten ensimmäinen ajatus oli se, että no ihan turha tässä on mitään panostaa. Kirjotin edellisessä postauksessa siitä, että ihan pienilläkin jutuilla omaa ulkonäköä ja olemusta saa skarpattua ja se isoin juttu on positiivinen fiilis oman pään sisällä, eikä sillä ulkoisella muutoksella oo niin suurta merkitystä.

Vaihdoin sitten päälle suunnilleen yhtä rennot, mutta siistit ja ennenkaikkea puhtaat vaatteet sekä vetäsin hiukset pikanutturalle. Mut valtas heti kunnon voittajafiilis ja sen lisäksi tästä lookistakin tuli kiva, vaikka se ei ollutkaan skarppaamisen tarkoituksena. Kuvausten lomassa pyysin Johannaa ottamaan musta muutaman kuvan ja tässä ne nyt olis!

On hassua huomata, että näytän näissä kuvissa omasta mielestä ihan samalta, kuin ns. panostetummissakin asukuvissa ja panostetummassa lookissa. Oikeastaan jopa niin, että nää kuvat ja tää lookki on musta kivaa vaihtelua! Helposti tulee laitettua hiukset ja meikki suunnilleen samalla tavalla, koska niitä pitää itse jostain syystä parhaana, vaikka vaihtelu meikin ja varsinkin hiusten suhteen on parasta. Niillä saa muutettua koko ulkonäköä yllättävän paljon ja musta on ihanaa nähä itteni vaihtelun vuoksi vähän erilaisena kuvissa.

Pidän hiuksia suurimman osan ajasta tällaisella rennolla sotkunutturalla, mutta blogikuvissa se näkyy aika harvoin. Ihan tyhmää :D Siinä ei oikeasti oo mitään järkeä ja just sen takia oon ottanutkin tämän linjan, että asukuvia otetaan myös silloin, kun en oo laittautunu kotona sillä ajatuksella, että nyt otetaan asukuvat! Eilenkin oli tarkoituksena ottaa kuvat, kun satuin laittamaan kivat vaatteet, vaikka hiukset oli samaisella sotkunutturalla ja lähdin liikkeelle ilman meikkiä. Kuvaajalla oli kauhea nälkä, hän halusi syödä ensin ja sitten olikin jo pimeää, joten kuvat jäi.. Mutta sama asu sotkunutturalla pitää ehdottomasti kuvata vielä joku päivä paremmalla menestyksellä!


perjantai 12. lokakuuta 2018

ULKONÄKÖÖN PANOSTAMISESTA

ulkonäköön panostaminen-3 ulkonäköön panostaminen-4-side id ulkonäköön panostaminen-5

Oon ihan varma siitä, etten oo ainoa, jolla ulkonäköön panostaminen on helposti jommassa kummassa ääripäässä. Useimmiten näytän siltä, että oon luovuttanut aivan totaalisesti ja toinen ääripää on taas se, että panostan meikkiin, hiuksiin ja vaatteisiin.

Koko elämään tasapainoa etsiessäni oon alkanu saamaan kiinni myös siitä, miksi tällaisten pienempienkin asioiden tasapainon löytäminen on tärkeää. Loppujen lopuksi on aika pieni asia harjata hiukset tai vaihtaa puhtaat vaatteet päälle, mutta ne tuo hämmästyttävästi uutta energiaa. Koko olemus tuntuu heti paljon valmiimmalta, jos nyt vaikka jotain sattuiskin tulemaan eteen sinä päivänä. Ja vaikkei tuu, niin ainakin itsellä on parempi olo itsestään!

Välillä on hyvä olla nuhjuisissa kamoissa hiukset takussa sohvan nurkassa, mutta pääpaino on sanalla välillä. Ei 90% ajasta, kuten mä oon ollut. Sitä ei varmaan tarvi edes selittää, miksi se ei oo hyvä asia. Miettikää vaikka sitä, kun ootte ollu viikon kipeänä sohvalla löhöten samoissa vaatteissa hiukset likasina. Viikon jälkeen olo alkaa vähän helpottamaan, pääsette vihdoin suihkuun, jaksatte harjata hiukset ja vaihtaa puhtaat vaatteet päälle. Se lisääntyvän energian määrä on ihan käsittämätön ja olokin paranee monesti ihan kummasti.

Mun tavoitteena on ollut panostaa ulkonäköön vähän, unohtaa ne ääripäät ja ilokseni voin todeta, että tää on alkanu toimia! Näissä kuvissa näkyy edellisen illan kiharat ja mun perusmeikki. Jo pelkät kiharat toi niin hyvän fiiliksen, että halusin meikata, vaikkei päivän ohjelmassa ollutkaan mitään erikoista. Mietin vaihtavani viininpunaisen oloasun pois, kun olin lähdössä koirien kans ulos ja kauppaan. Ehdin pari sekuntia pohdiskella mitähän sitä nyt laittais päälle, kun tajusin, että miksi mun edes pitäis vaihtaa vaatteet. Tyytyväisenä lähdin siis ulos laittautuneena yö-/oloasu päällä, koska miksi ei!

Ois ehkä ollut eri asia, jos mulla ois ollut päällä joku vaaleansininen nalle-yöppäri, mutta eipä silläkään ois loppupeleissä ollu mitään väliä :D Ainoastaan se päänsisäinen fiilis siitä, että ois jaksanu laittaa "kunnon vaatteet", johon kategoriaan tämän viininpunaisen asun voi mun mielestä laittaa. Tuskin kukaan teistä ajatteli näitä kuvia katsoessaan, että öö mikä yöpuku tolla on päällä..

Mun pointti tähän ulkonäköön panostamiseen on se, että laittautuu sen verran, että olo tuntuu energiseltä, tehokkaalta ja valmiilta päivään! Se ulkonäkö itsessään on aivan toissijainen juttu ja ehdottomasti tärkeintä on se fiilis itsestä. Oon huomannu, että mulla on nykyisin paljon parempi fiilis itsestäni myös ulkonäöllisesti, kun panostan itseeni ja laittaudun sillä ajatuksella, että voin hyvin. Sillä ei oo hirveästi merkitystä mitä mulla on päällä, millä tavalla oon meikannut tai miten oon laittanut hiukset, kunhan saavutan sen hyvän ja energisen fiiliksen! Monet asiat kulkee käsi kädessä ja sopiva rentous toimii lähes kaikessa. Rentous pukeutumisen ja laittautumisen suhteen on tehnyt sen, että päädyn vahingossa kivoihin asuihin, arvalla valikoitu huulipuna onkin superkiva tai ilman peiliä nutturalle vedetyt hiukset näyttää niin hyvältä, että hymyilyttää.





keskiviikko 10. lokakuuta 2018

SYKSYN VÄRIT EDITOIMALLA

syksyn värit editoimalla lightroom-5 syksyn värit editoimalla lightroom-8-side syksyn värit editoimalla lightroom-1

Tein uuden syksyisiä sävyjä korostavan "autumn" presetpaketin, jolla oon editoinu nämä kuvat. Preseteille on nyt myös verkkokauppa, joka löytyy täältä!

Tuskin ajattelitte ylempiä kuvia katsoessanne, että huijausta, ei tuolla oo ollu tuon väristä. Nää kuvat on otettu loppukesästä ja olin editoinu nämä jo valmiiksi sen edellisen paketin presettiä käyttäen, kunnes päätin nyt laittaa nämä vähän syksyisemmiksi! Alla näkyy kuva ennen & jälkeen presetin.


id syksyn värit editoimalla lightroom-3-side

Rakastan syksyisiä, lämpimän maanläheisiä sävyjä kuvissa, joten nää muuttui hetkessä vähän alkuperäistä syksyisemmiksi. En oo ottanu ihan liikaa kuvia nyt vähään aikaan ja ymmärrätte varmaan, että halusin itekkin päästä käyttämään omia uusia presettejä, heh. Oon nyt kuvannu vaan sillä pokkarilla niitä arkipostauksia ja päätin, että editoin ne postaukset ihan vaan sillä yhdellä arki-nimisellä presetillä, jonka tein täysin tuota postaussarjaa varten. En halua lipsua siitä päätöksestä ainakaan vielä, ettei tämä rennon simppeli kuvaus- ja editointimoodi pääty vahingossa..


syksyn värit editoimalla lightroom-6 syksyn värit editoimalla lightroom-4-side syksyn värit editoimalla lightroom-11

On kyllä jännää, miten editoinnilla saa muutettua niin monia asioita. Jostain syystä tuo ajatus heräs vahvana juurikin näiden kuvien takia, vaikka todellisuudessa somesta löytyy aaaika paljon rankemmin editoituja kuvia. Mitään phoshop-kikkoja en osaa, mutta et ihan perus asetuksillaki saa muutettua kuvaa näin paljon.

Jännä huomata, että mulla on tuon ennen & jälkeen kuvaparin takia sellanen fiilis, kuin jäisin kiinni huijaamisesta. Mulla ei ois mitään ongelmaa julkaista tälleen editoituja kuvia, jos en näyttäis alkuperäistä kuvaa. Ehkä nyt tulee vaan fiilis, että apua luulettekohan te, että muutan kaikkia kuvia aina näin merkittävästi..? Mutta toisaalta, onko isompaa "huijaamista" muuttaa vihertävä ruoho oranssihtavaksi vai poistaa näppyjä kasvoilta? Näissä kuvissa ei oo mitään muuta kuin presetti. Ei poistettuja näppyjä tai siloteltua ihoa, mutta silti tämä tuntuu isommalta editoinnilta, koska muutos on selkeämpi kuin muutaman näpyn poiston jälkeen. Tuntuu olevan myös niin normi, että ihoa silotellaan ja näppyjä poistellaan, ettei se tunnu edes huijaukselta vaan oletusarvoiselta. Jos unohdetaan muutos kuvassa, niin kyllähän se näppyjen poisto ja ihon silottelu, reisien kaventamisesta tai pepun suurentamisesta puhumattakaan, on paljon isompi ja haitallisempi asia, kuin syksyn sävyjen editoiminen.

Tää pohdinta ei ollu mitenkään suunniteltu ja toivon, ettei tää ollut liian sekavasti selitettyä mietiskelyä. Mitä te ajattelette tällaisesta editoinnilla saadusta muutoksesta, että ruoho onkin eri väristä kuin alkuperäisessä kuvassa? Onko se huijaamista tai totuuden vääristelyä vai osa visuaalisuutta? 

Mun mielestä se on visuaalisuutta, mutta näiden hommien parissa olevana mun mielipide saattaa olla vähän puolueellinen tai ainakin erilainen kuin heillä, jotka eivät tiedä mitä editoinnilla voi muuttaa ja miten. Mun mielestä näppyjen poistokin on ok, koska ne eivät ole pysyviä asioita ihmisessä. Jos nyt mietitään yksittäisiä näppyjä, mutta jos pahan aknen muuttaa vauvan pyllyksi, niin se taas poikkeaa todellisuudesta huomattavasti. Yksilötasolla sekään ei oo musta huono juttu, koska ihminen voi tuntea olonsa tosi epävarmaksi, mutta isommassa kuvassa se on huono juttu, koska somessa ois hyvä näkyä myös näitä elämän arkisia puolia, kuten vaikka aknea ja selluliittiä.

Reisien kaventaminen tai pepun suurentaminen ei taas oo ollenkaan ok mun mielestä. Kuvakulmilla, asennoilla ja valolla saa luotua jo niin ison eron, että lisäkikkailu siihen heittää todellisuudesta ihan liikaa puhumattakaan siitä, mitä sellaisten kuvien vastaantuleminen somessa jatkuvalla syötöllä tekee. Todellisuus vaan vääristyy, jos sitä kaikkea ei osaa katsoa kriittisesti. Välillä on hauskaa miettiä, että somessa monet on kunnon ig-babyjä, mutta tuolla kaupungilla liikkuessa vastaan tulee pääsääntöisesti kivoja, normaalin näköisiä vartaloita :)

Okei, nyt tää lähti rönsyilemään. Jos herää ajatuksia tai mielipiteitä, niin jatketaan kommenttien puolella ja kuullaan pian!



lauantai 6. lokakuuta 2018

TAVALLINEN ARKI: 5.10.2018

annieveliina tavallinen päivä-2

Kello on jo sen verran, että tunnin päästä ollaan sunnuntain puolella, mutta palataan hetkeksi mun perjantaihin! Mun jokainen tavallinen arki -postaus vois alkaa jollain koirakuvalla, koska jokainen mun arki alkaa kirjaimellisesti koiralla tai kahdella naaman eessä. Se on kyllä parasta, mutta älkää erehtykö luulemaan, että tällaiset koiraherätykset häviäis, vaikkei niitä näkyiskään jokaisessa arkipostauksessa - kävis muuten vähän ykstoikkoseksi, niin ihania ku nää onkin :D


annieveliina tavallinen päivä-1 annieveliina tavallinen päivä-3 id annieveliina tavallinen päivä-6-side annieveliina tavallinen päivä-5 annieveliina tavallinen päivä-38-side

Istuin kotona työhommien parissa, kun Jyväskylässä asuva kaveri soitti olevansa Helsingissä ja kyseli lounaalle pikaisella aikataululla. Hän kysyi oonko jo syöny ja naurahti "eipä yllättäny", kun kerroin, etten oo syöny vielä mitään. Tää sama kaveri kyseli viime talvena Jyväskylässä, että oonhan muistanu syödä ja pyysi kylään syömään, jos en saanu ite aikaseksi.

Aikataulut meni kuitenkin niin tiukoiksi, että ehdin enemmänkin vaan moikkaamaan ja vaihtamaan kuulumisia ilman lounasta, sillä en halunnu jäädä syömään loppulounasta yksinäni. Kaveri oli just saanu oman Oura-sormuksen, jonka antamia statistiikkoja näkyy tuossa kuvassa. Tuo sormus on kiinnostanu mua jo pitkään ja alla Biohakkerin verkkokaupasta löytyvä tiivis esittely:

Oura-sormus auttaa sinua ymmärtämään, kuinka päivittäiset valintasi, fyysinen aktiivisuutesi ja elämäsi rytmit vaikuttavat uneesi sekä kehosi ja mielesi palautumiseen päivittäisestä kuormituksesta.

Mulla on jo niin monta vuotta ollut henkisesti ja varsinkin fyysisesti tosi väsynyt olo, että tottakai haluaisin nähdä jotain konkreettisia lukuja. Tiedän, että mun uni on huonoa, mutta ois kiva tietää millä tavalla se on huonoa. Nukunko väärässä kohtaa vuorokautta? Nukunko liian vähän tai liian pitkään? Heräilenkö liikaa? Onko mulla liian vähän syvää tai rem-unta? Veikkaisin syyksi heräilyä ja siitä johtuvaa unen heikkoutta, mutta enpä mä sitä tiedä. Edes ns. unilääkkeinä toimivat lääkkeet ei oo saanu muhun sellasta virkeyttä, minkä luulisin olevan "normaalia". Aivan älyttömästi ne on auttanu, mutta sekin apu menee jostain syystä jaksottain. Ehkä omaa untakin vois kehittää jos tietäis, mikä on ongelma ja kuinka sitä vois lähteä työstämään.

Tuo sormus mittaa monia mielenkiintoisia juttuja, mutta unen lisäksi yks mua kovasti kiinnostava on sellainen kuin valmiustaso. Tästä voi lukea lisää tuosta valmiustasosta, mutta laitan tähän alle siihen vaikuttavat tekijät:

Previous Night
Sleep Balance
Previous Day
Activity Balance
Body Temperature
Resting Heart Rate
Recovery Index

Kaverin valmiustaso oli 89 ja puolittain kauhistuneena naureskelin sille, että mun valmiustaso ois varmaan joku 15. Ainakin musta tuntuu, että mun valmiustaso on heikko, joten ois mielenkiintoista nähdä se lukuna, niin tietäisin onko mun tunne oikeassa, näkisin miten ja miksi se muuttuu sekä kuinka sitä vois parantaa. Ihan jo mun heikko unenlaatu ja pitkään korkealla ollut leposyke enteilee vähän huonoa.. Muista kohdista en osaa pelkällä omalla tuntemuksella sanoa muuta, kuin että kaikilla osa-alueilla ois varmasti parennettavaa.

Kaikki varmasti tietää, että nää on tärkeitä asioita, mutta monia juttuja on vaikeaa yrittää muuttaa tai korjata, jos niissä ei oo päivänselviä ongelmia. Näissä statistiikoissa on mun mielestä kivalla tavalla myös sellainen pelimäinen näkökulma, että niitä omia lukemia haluaa varmasti saada paremmiksi ja se onnistuu vaan tekemällä muutoksia, jotka on hyväksi sulle. Jos ajatellaan, että hankkisin tuon sormuksen ja mun valmiustaso ois vaikka se 15, niin totta helvetissä haluaisin alkaa selvittämään ja työskentelemään sen eteen, että saisin sen nousemaan. Ois myös nykyistä helpompaa lähteä muuttamaan asioita, kun näkis vähän mistä sitä muutosta lähtis ylipäätään aloittamaan. Loppuvaiheessa oisin toivottavasti jo löytänyt ja ymmärtänyt ne omalle kropalle toimivat jutut ja voisin jatkaa niin tulevaisuudessa.

Paasauksesta takaisin perjantain kulkuun.. Kävin pyörähtämässä Monkissa ties kuin pitkästä aikaa ja lähdin takaisin kotiin. Ei tehny taaskaan mieli mitään ruokaa, joten lämmitin vaan makaronilaatikkoa mikrossa ja lisäsin vähän kasviksia. Mun mielestä valmisruokien lämmittäminen mikrossa on aivan hirveää, koska niistä saa pannulla niin paljon paremman makuiset, mutta tässä tapauksessa piti vaan syyä energian, eikä maun takia hah. Selailin YouTuben trendaavia videoita ja päädyin kattomaan Diamond Heart -musiikkivideota syömisen ajaksi. Tykkään tosta biisistä, mutta ajatukset harhaili vähän muualla, niin en pystyny keskittymään videoon kunnolla ja jätinkin sen kesken heti syötyäni jatkaakseni hommia.


annieveliina tavallinen päivä-40-side annieveliina tavallinen päivä-9 annieveliina tavallinen päivä-10-side

Christa tuli käymään kylässä, joten tää oli toinen lyhyehkö näkeminen Jyväskylässä asuvan kaverin kanssa. Harvinaista, mutta kivaa! Söin valkosuklaalla kuorrutettuja cashewpähkinöitä ja Christa kaivoi paketista uutta kameraa. Nää koirat kun on aina älyttömän kiinnostuneita ja haluavat olla mukana kaikessa, niin Yoda istui Christan takana haistelemassa kameraa olan yli kurkotellen ja Rocky lepuutti päätä Christan reidellä. Koirien tiivis mukana menossa oleminen tais vähän kuumotella arvokkaan kapistuksen tutkiskelua ja Christa pakkas sen heti takas pakettiin :-D


annieveliina tavallinen päivä-11 annieveliina tavallinen päivä-12

Christan poikaystävän bändi esiintyi yksillä festareilla ja lähdin mukaan katsomaan keikkaa. Oon jo pitkään halunnu päästä kuuntelemaan heitä ja oli ihan huippua! Ehkä pari vuotta sitten kysyin millasta musiikkia he tekee ja vastaus yllätti mut ihan täysin :D Christa kuvaili musiikkia kokeelliseksi punkiksi ja tän poikaystävän tuntien olin jostain syystä ajatellu ihan erilaista musiikkia haha! Musta on ihan huikeaa, että ihmisistä löytyy myös niitä puolia, jotka ei näy päällepäin tai olis edes arvattavissa ja se, että niitä erilaisia puolia pääsee näkemään on iso rikkaus.

Punk oli mulle todella vierasta, mutta tykkäsin menosta kokonaisuudessaan tosi paljon. Oli mahtavaa päästä kuuntelemaan sitä musiikkia, kokea millainen meno tuollaisella keikalla on ja nähdä suuri joukko ihmisiä, jotka eroaa tyyliltään ja olemukseltaan niistä ihmisistä, joiden kanssa oon pääsääntöisesti tekemisissä. Kulttuurillisestikin siis hieno kokemus, jos tuo nyt on oikea termi tässä asiayhteydessä! Viimeisen biisin aikana joku bändiin kuulumaton tyyppi vaan tuli lavalle, nappas mikin ja veti täysillä mukana. Tällä tyypillä oli ollu koko keikan ajan muutenkin älyttömän kova meno ja oli siistiä päästä näkemään vähän erilaista musiikin tahdissa olemista, kuin jollain Sannin keikalla - yhtään Sannin yleisön keikalla olemista väheksymättä. Jollekin taas tällanen punk-keikkojen meininki on normia, mutta mulle se oli ennestään tuntematonta ja erilaisuudessaan niin siistiä kokea.


annieveliina tavallinen päivä-16-side annieveliina tavallinen päivä-19 annieveliina tavallinen päivä-20 annieveliina tavallinen päivä-15-side annieveliina tavallinen päivä-23 annieveliina tavallinen päivä-26

Tälle perjantaille tuli yllättäen näinkin paljon ohjelmaa, kun taas tänään oon vaan ollu kotona ja huomenna ois samanlaista tiedossa. Ihanan tylsää olemista eli just sitä mistä tykkäänkin! Oon väsäilly preseteille verkkokauppaa, joten jatkan huomenna sen parissa ja yritän laittaa taas vaiheeksi kaikkialle levähtäneitä tavaroita paikoilleen.

Vuorokausi vaihtuikin just sunnuntain puolelle, joten en ihan ehtiny saada tätä ulos lauantain puolella, kun innostuin kirjoittelemaan.. Katottiin tänään loppuun Castle Rock -sarja ja oli kyllä melkosta settiä. En oo vielä ihan varma mitä mieltä olin siitä. Välillä tosi hyvä, välillä meni ehkä vähän liian oudoksi ja oisin kaivannu selkeämmän lopetuksen. Ilmeisen Stephen King -tyylinen lopetus, mutta kuitenkin. En oo hetkeen löytäny sarjaa, jonka oisin kattonu loppuun asti, jos piste siitä. Toinen juttu, mistä en oo vielä ihan varma onko se hyvä vai huono juttu, että heti viimeisen jakson jälkeen googlettelin "selitystä" sarjalle ja varsinkin sen lopulle :D Ainakin herätti keskustelua ja kiinnostusta, mutta toisaalta ois ihan kiva saada vastaus itse sarjasta, kun sitä kymmenen jaksoa on katsonut, eikä jättää niin paljoa tilaa spekuloinnille. Kertokaapa mitä te ootte mieltä tuosta sarjasta, jos ootte kattonu!

Ps. Oli aika hauskaa kuvata nää keikkakuvatkin perus pokkarikameralla. Automaattisäädöillä vaan räiskin menemään asetusten ollessa jotain ihan järkyttävää, mutta se oli kivaa vaihtelua siihen olen valokuvaaja -moodiin ja näistä tuli yllättävän kivoja! Ihan yleisestikin haluan opetella luopumaan tuosta monesti ärsyttävästäkin valokuvaaja-moodista ja vaan räpsiä kuvia räpsimisen ilosta, joten kiva huomata tällaistenkin kuvien "kelpaavan" :)



perjantai 5. lokakuuta 2018

MAISEMAT POHJOIS-NORJASSA

norja senja-17-side

Senjan saarella Pohjois-Norjassa ollessamme käytiin kävelemässä helpoksi merkitty kävelyreitti. Reitti oli todellakin helppo ja lyhyt, mikä oli kieltämättä kivaa vaihtelua niiden vähän raskaampien reittien kaverina. Nää postauksessa näkyvät maisemat on jopa vähän tylsiä Norjan maisemiin suhteutettuna, sillä tällaisia maisemia näkyy lähestulkoon kokoajan ja joka suunnassa. Oikeastihan tällaiset maisemat on upeita ja kertoo vaan siitä, kuinka hienoa tuolla on. Täällä Helsingissä olisin varmasti jatkuvasti kattelemassa tällaisia maisemia, jos niitä vaan ois tarjolla!


norja senja-3 norja senja-16-side norja senja-24 norja senja-14-side

neule second hand
reppu Junkyard* (täältä)

* tuote saatu/mainoslinkki


norja senja-1 norja senja-4-side id norja senja-8 norja senja-18-side

Toivottavasti teitä ei haittaa tällaiset vähän vanhemmat kuvat! Nyt kun on ihanan rento postausfiilis, niin haluan laittaa uuden matskun seassa esiin myös vanhempia julkaisematta jääneitä juttuja, koska niitä on paljon :D Oon tänään räpsiny samanlaisia arkisia juttuja, kuin pari postausta taaksepäin ja varmaan huomenna saatte katella kuvia ja juttuja mun perus perjantaista!




torstai 4. lokakuuta 2018

TÄYDELLISIÄ KORVAPUUSTEJA

paras korvapuusti helsinki leipomo-1

Iso, päältä vähän rapea ja sisältä mehevä - unohtamatta tietenkään täytteitä, joita pitää olla paljon. Ehkä jotenkin tuolleen kuvailisin mun mielestä täydellistä korvapuustia. Varsinkin te, jotka tykkäätte korvapuusteista, niin tiesittehän tänään olevan kansallinen korvapuustipäivä! Kaikesta oudosta kiinnostuneena lueskelin päivään liittyviä faktoja ja Yle on kirjoittanut, että Ruotsissa myydään 7 miljoonaa kanelipullaa 4. lokakuuta. Siihen määrään mahtuu aika monta pullaa!

Pari vuotta sitten Töölössä asuessani käveltiin kaverin kanssa tämän samaisen artesaanileipomon ohi ja mun kaveri jaksaa edelleen naureskella sille, kuinka mun silmät laajeni ja kirjaimellisesti hypin innosta, kun huomasin leipomon ikkunassa jättimäisiä korvapuusteja :D Paikan nimi oli silloin Keisari, mutta nykyisin se on Gateau. Näistä korvapuusteista tuli heti mun lemppareita ja ne on vielä tänäkin päivänä parhaita koskaan syömiäni.


paras korvapuusti helsinki leipomo-9 paras korvapuusti helsinki leipomo-2-side paras korvapuusti helsinki leipomo-8 paras korvapuusti helsinki leipomo-7-side

Suurimman osan vuodesta Jyväskylässä asuessani yritin mahduttaa jokaiseen Helsingin reissuuni tauon korvapuustin ostolle. Kerran vein neljä korvapuustia tuliaisina eri kaupunkiin, joista syötiin heti vaan kaksi. En muista oliko se sama ilta vai seuraava päivä, kun etsiskelin jäljellä olevia korvapuusteja hurjassa herkkuhimossa, eikä niitä näkynyt missään. Ajattelin jonkun ehtineen syödä ne jo, mutta siinä vaiheessa ei käynyt mielessäkään, että se joku vois olla Rocky :--D Prkl olin roudannu herkkupullat eri kaupunkiin asti ja sitten tuo yks oli syöny ne. Ois voinu ees nautiskellu niistä (niinku esim minä olisin...), mutta se Rockyn korvapuustihetki kesti varmasti about kolme sekuntia ja se varastettava syötävä ois voinu olla ihan mitä vaan.

Se on muuten hassua, ettei Rocky napsi syötävää pöydiltä kotona, mutta ilmeisesti kylässä pätee eri säännöt, sillä tää ei oo ainoa kyläpaikka, jonka pöydältä on hävinny jotain. Nykyisin en kyllä edes jätä pöydille mitään mun logiikan mukaan syötäväksi kelpaavaa, kun menossa on mukana myös tää pikkuveikka, jonka toiminta on vielä vähän arvaamatonta. Mun logiikka ei ilmeisesti oo ollu täysin toimiva, sillä viimeaikoina pojat on syöny kennollisen kananmunia ja pussin tzatziki-dippiä?? Ilmeisesti nekin täytyy nostaa kaappiin ainakin joksikin aikaa, jos näiden operaatioiden toiminnanjohtajana on ollut Yoda. Toivon kyllä, että kyseessä on Yoda teinipuuhastelua, joka menee ohi, vaikkei tässä nyt mitään isompaa probleemaa olekaan!



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Kuukauden luetuimmat