maanantai 1. lokakuuta 2018

MAANANTAIKUULUMISET

ruututakki-1

Tiiättekö mitä, mä oon nyt tosi ylpeä itsestäni! Kyse ei oo mistään sen isommasta asiasta tällä erää kuin siitä, että tää blogimuutos vanhaan päiväkirjamaisempaan tyyliin vaikuttais toimivan. Nää kuvat otettiin äsken ja nyt aion höpistä teille jotain. En ees muista millon viimeksi olisin postannut samana tai edes edellisenä päivänä otettuja kuvia, mutta mikä tärkeintä: lähin kirjoittelemaan innostuneella fiiliksellä, vaikka mulla ei oo mitään varsinaista sanottavaa.

Isot onnistumiset on helppo huomata ja niistä ylpeänä oleminen tuntuu hyväksyttävämmältä. Oon sanonu ennenkin, että ihan niistä perusjutuista voi ja saa tuntea ylpeyttä. Kaikkien pitäis muistaa löytää elämästä myös niitä pieniä asioita, jotka on oikeastaan tosi hienoja juttuja. Koulussa tai töissä oleminen voi tuntua tuskastuttavan arkiselta, mutta jos sitä miettii hetken, niin onhan se iso juttu. On helppo tuntea ylpeyttä itsestään juuri sillä onnistumisen hetkellä ja on ihan luonnollista, että se tunne tasoittuu. Haluaisin kuitenki pyytää teitä miettimään nyt kolme asiaa tai onnistumista, joista ootte joskus ollu ylpeitä.


Ekat mulla mieleen tulevat suuret ylpeyden aiheet ovat:

 Se, että lähdin Oulusta Jyväskylään opiskelemaan. Joo opinnot on jääny pahasti roikkumaan enkä oo suorittanu niitä "vaaditulla" tavalla missään vaiheessa, mutta ei se poista sitä ylpeyttä itsestäni, että ylipäätään lähdin. Jos sulla on joku vastaavanlainen tilanne, mutta susta tuntuu, ettet voi tai ansaitse olla ylpeä, niin mikset muka. Ei ne poissulje toisiaan. En oo ylpeä mun koulun suorittamisesta, mutten pode siitä huonoa omatuntoakaan - tää on vaan elämää ja hoidan ne kyllä kun se onnistuu.

Se, että oon kasvanut ihmisenä älyttömästi ja tykkään siitä millainen ihminen oon nykyisin. Oon masentunut ja viiltelin jonkin aikaa sitten, mutta ei nekään oo asioita, jotka tois miinuspisteitä siihen ylpeyteen itsestäni - oikeastaan oon tosi ylpeä niistä. Kuulostaa ehkä ristiriitaisilta, mutta ne on olleet ja ovat vieläkin yksiä isoimpia syitä siihen, miksi oon kasvanut ihmisenä. En ajattele, että olinpa heikko ja paska tyyppi, kun päädyin viiltelemään. Ajattelen, että huh on kyllä ollut vaikeaa, mutta vau oonpa vahva kun lopetin sen, jatkoin eteenpäin ja kuin ison työn oon tehny oman henkisen hyvinvoinnin eteen.

Se, että mulla on ihana koti, jossa viihdyn. Tuntuuko se oletukselta, että on kiva koti tai koti ylipäätään? Isommassa mittakaavassa se ei ole itsestäänselvyys ja vaikken olekaan joutunut tekemään mitään valtavaa työtä pystyäkseni asumaan kivassa kodissa, niin arvostan sitä aivan älyttömästi. En osaa oikein sanoa miksi tunnen ylpeyttä kivasta kodista, mutta se on selvää, miksi tunnen kiitollisuutta. Tunnen ehkä ylpeyttä siksi, että oon onnistunu rakentamaan kodin ja turvapaikan, jossa on hyvä olla ja ymmärrän oman kodin etuoikeuden ja tunnen kiitollisuutta sitä kohtaan.

Musta tuntui hetken, että tuo viimeinen kohta on vähän nolo. Että on jotenkin häpeällistä kokea ylpeyttä siitä, että on kiva koti. Että se haiskahtais itsekehulta tai jotain. Mua harmittaa, että ylpeys koetaan monesti huonona asiana ja siksi ei uskalleta olla ylpeitä eikä välttämättä myöntää edes omassa päässään olevansa ylpeä itsestään. Toki on olemassa sellaista negatiivista turhaa ylpeilyä, mutta sellainen aito, jopa vähän lapsenomainen ylpeys ja innostus asioista on ihanaa, eikä sellaista kuuluis lannistaa.


ruututakki-3 ruututakki-2

Okei tää lähti nyt vähän pidemmälle sivuraiteelle mitä ajattelin, mutta se kai kuuluu tällaiseen spontaaniin kirjoitteluun. Sain tänään hoidettua loppuun yhden työprojektin, mutta vastapainoksi kävin palaverissa, jonka lopputulemana oon mukana yhdessä mulle suhteellisen isossa ja jännittävässä projektissa. Nyt kun postaus lähti näköjään vahingossa ole rohkeasti ylpeä -teemaan, niin oon ylpeä noista projekteista, mutta myös siitä, että kihartelin tänään mun hiuksia pitkästä aikaa!

Siitä en oo kyllä yhtään ylpeä, että oon syöny tänään vaan aamupalan, kun on ollu kaikkea muuta, että syöminen on vaan unohtunu. Kello on jo yhdeksän, joten tämän jälkeen alan heti ruuan tekoon. Kahvi yhdistettynä tyhjään vatsaan saa mut sellaiseen vähän huonovointiseen ylienergiseen tilaan, joten syöminen on kyllä enemmän ku paikallaan nyt.

Hain eilen syystakit, neuleet ja muut lämpimämmät vaatteet varastosta ja nyt eteinen näyttää joltain jätesäkkikaatopaikalta. Aattelin ottaa huomenna pienimuotoisen siivousurakan, sillä jätesäkkien lisäksi tässä kämpässä on niin paljon koirankarvoja, että niistä sais tehtyä villapaidan jos toisenki. Näistä irtoaa karvaa jostain syystä tosi paljon ja vaikka oonkin tottunut tähän karvan määrään, niin silti aina välillä järkytyn, kun katse osuu älyttömän isoon karvamyttyyn lattialla :D En usko, että pystytte edes kuvittelemaan tuota mitä just kuvailin haha.



8 kommenttia:

  1. Mielettömän ihana kirjoitus! Kiitos. Oot kyllä hurjan taitava jäsentelemään ajatuksiasi ja laittamaan ne kevyesti tekstin muotoon. :) Tällaiset suht spontaanit postaukset ovat just parhaita.

    On totta, että ylpeyttä häpeillään, ja välillä itsekin alkaa miettimään, että onko lapsellista tai noloa tuntea ylpeyttä tai iloita jostain ''pienistä'' jutuista ääneen. Mutta kuka niidenkin arvon määrittelee, ellei itse. Koitan muistaa tän ensi kerralla kun meinaan hyssytellä sitä omaa ylpeyden tunnetta tai innostusta jostain asiasta!

    Tällä hetkellä olen ylpeä ainakin näistä kolmesta asiasta:

    -Olen pystynyt opiskelemaan
    -Olen astunut viime aikoina jo useamman kerran pois epämukavuusalueeltani
    -Minulla myös on kiva koti, ja sen ansiosta, että olen itse hankkinut tämän ja rohkaistunut muuttamaan pois vanhasta


    Kivaa syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, kiitos<3 Mulla on sellanen fiilis, että näitä spontaaneja postauksia alkaa tulla jatkossa taas enemmänkin!

      Se on kyllä niin ymmärrettävää, että omia juttuja alkaa hyssytteleen jos muut suhtautuu niihin ikävästi :/ Varmasti meillä jokaisella on kokemuksia tällaisista tilanteista ja ihmisistä, joilla on tapana lannistaa omaa intoa ja ylpeyttä aiheesta riippumatta. Oon alkanu viime vuosina kiinnittää enemmän huomiota näihin piirteisiin ihmisissä ja haluan esim työskennellä ja jakaa omia ideoita niiden ihmisten kanssa, jotka suhtautuu omiin ja myös mun asioihin samalla innolla ja positiivisella eteenpäin menemisen mentaliteetilla :) Kannattaa siis itekkin alkaa kehumaan kavereita pienistäkin jutuista ja rakentaa sellaista hyvää fiilistä, joka toivottavasti kantaa molemmin puolin!

      Mä sanon monesti kavereille, että oon ylpeä heistä ja kerron miksi. Kuitenkin sillä, että "vähänkö siistiä, onnea" ja sillä, että kertoo olevansa ylpeä toisesta on aika iso ero :) "Oon tosi ylpeä susta" on jotain sellasta syvempää tunnetta, että sitä voi olla tyyliin yhtä epämukavaa sanoa, kuin kertoa rakastavansa jotakuta, mutta kannattaa ottaa käyttöön silloin kun tuntee sitä ylpeyttä, eikä vaan tyytyä "jee huippua" tyylisiin kommentteihin :) Ylpeys on jotenki vaan niin vahva sana ja mun mielestä siitä pitäis kitkeä sitä negatiivisuuden olettamaa pois :)

      Ihanaa, kun listasit tohon nuo asiat, joista oot ylpeä! Niinku sanoinkin, niin opiskelu tuntuu varmasti helposti tosi arkiselta, mutta mun mielestä sä(kin) oot ihan superihminen, kun pystyt opiskelemaan :) Mäkin oon ylpeä susta ja komppaan tuota, että itekkin oon astunu viime aikoina pois omalta mukavuusalueeltani ja vitsi tuntuu hyvältä!

      Kivaa syksyä sinnekin :)

      Poista
  2. Saa olla ylpeä pienistä teoista! Se että saa riskit tiskattua tai pyykit pestyä, niin siitäkin saa olla ylpeä. Kirjoittelin itsekin talvella blogiini kodin merkityksestä minulle. Olen sisustusalan ja koen kodin todellakin turvapaikaksi. Kun vuoden vaihteessa muutin Ouluun ensimmäinen asuntoni sai mut ahdistumaan ja päätin hankkia uuden. Nyt voin paremmin ja jaksan käydä töissäkin uudella tavalla innostuneena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa ja pitääkin olla! Tulin just vastailemaan siivouksen lomassa ja vaikka siivous onki vielä alkuvaiheessa, niin on jo nyt tosi ylpeä ja hyvä fiilis, kun tiiän miten hyvältä tuntuu sit muutaman tunnin päästä :) Tuokin on asia, josta pitää olla ylpeä, että on jaksanu nähdä vaivaa ja muuttaa uuteen asuntoon jos nykyisessä ei viihdy! On niin helppoa jämähtää asuntoon, työpaikkaan, parisuhteeseen tai mihin vaan ja vaatii rohkeutta ja uskoa lähteä muuttamaan niitä asioita :) Ihana kuulla, että voit paremmin nytten!<3

      Poista
    2. Kiitos Anni Eveliina näistä sanoista <3

      Poista
  3. Tällaset rennot postaukset on ihan parhaita niinku oon varmaan aiemminki sanonu! On tosi tärkeetä pystyy olemaan ylpeä omista saavutuksistaan olipa ne sit pieniä tai suuria. Ite oon tyytyväinen esim. siihen miten oon uskaltanu viime aikoina lähestyä vieraita ja puoltuttuja sekä siihen, että oon osannut antaa itselleni armoa muutamassa ei-niin-hyvin menneessä jutussa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan ja ihana ku sanot!<3 Vielä kun muutat tuon "tyytyväinen" sanan siihen, että oot ylpeä ;) Onhan se iso kynnys poistua omalta mukavuusalueelta ja lähestyä rohkeasti uusia ihmisiä! Vaikka se ei konkreettisena asiana ois niin iso, niin se muutos mikä sun ajattelussa, itseluottamuksessa, rohkeudessa tms on muuttunut, niin se on iso asia ja siitä pitää olla ylpeä :) Itsensä toteuttaminen ja se, että pystyy tekemään niitä asioita mitä haluaakin, on ihan hullun iso homma, eikä todellakaan oo oletusarvoista, että siihen pystyy asiassa ku asiassa!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Kuukauden luetuimmat