sunnuntai 11. marraskuuta 2018

JOKU TUOLLA KADEHTII JUST SUA

kadehtiminen, kateellinen, ihailu-2

Susta ei välttämättä tunnu siltä, että sussa tai sun elämässä ois jotain, jota joku kadehtii. Mutta usko mua, kun sanon, että jossain joku kadehtii sua. Kateudella on tosi ikävä sävy, mutta siihen kuuluu monesti ihailua tai ylöspäin katsomista, vaikkei sitä itselleen osaiskaan myöntää.

En oo koskaan osannu ajatella, että mussa tai mun elämässä ois mitään kadehdittavaa. Blogin anonyymin kommentointimahdollisuuden myötä oon kuitenkin saanut kuulla lukemattomia kertoja, kuinka joku kadehtii mua tai on kadehtinut mua joskus ennen blogiaikoja. Kaikki tällaiset kommentit on kirjoitettu äärettömän ihanaan sävyyn ja myös sen takia oon sitä mieltä, että jotakuta voi kadehtia ilman vahvaa negaatiota.


kadehtiminen, kateellinen, ihailu-1


Voisi kuvitella, että tällaisista kommenteista tulisi hyvä fiilis, että vau joku ihailee mua. Päällimmäinen tunne on kuitenkin ollut valtava haikeus. Joka kerta haluaisin halata sitä ihmistä, näyttää ja kertoa, että oon ihan samanlainen kuin kaikki muutkin. Kaikissa meissä on niin paljon hyvää ja ihanaa. Ihan kaikissa meissä on jotain, jota joku jossain salaa kadehtii tai ihailee.

Se voi tuntua kummalliselta tai täysin mahdottomalta. Mutta mietippäs ihmisiä, joiden kanssa oot edes jollain tasolla tekemisissä. Ootko joskus tuntenut kateutta tai ihailua jonkun ulkonäöstä, hiuksista, hymystä, pisamista, kulmakarvoista? Hienosta takista, hyvin istuvista farkuista, uudesta puhelimesta, työpaikasta? Siitä, että joku vaikuttaa älykkäältä, rohkealta, sosiaaliselta? Siitä, että jollain on paljon ystäviä, poikaystävä, tiivis kaveriporukka, hieno asunto, lemmikki, läheiset vanhemmat, vanhemmat ylipäätään?

Näitä asioita voisi luetella ikuisuuden. Jos oot sitä mieltä, ettet oo koskaan kadehtinut ketään, niin ikävä kyllä valehtelet itsellesi. Kateus on aivan luonnollinen tunne, eikä siinä oo mitään väärää. Merkittävää on se, miten siihen omaan tunteeseen suhtautuu, vaikuttaako se omaan toimintaan ja jos vaikuttaa, niin miten. Itse huomaan jatkuvasti asioita, joita ihailen tai kadehdin sellaisella positiivisella ja voimaannuttavalla tavalla. Jos sä löydät kadehtimisen ja ihailun aihetta muista, niin miksi joku ei löytäis sitä susta? Se kun ei ole edes mikään kerran elämässä eteen tuleva tunne, vaan voit kadehtia tai ihailla elämäsi aikana lukemattomia ihmisiä.


kadehtiminen, kateellinen, ihailu-3-side

Kun mietin niitä asioita, joita muut ovat sanoneet kadehtivansa minussa tai elämässäni, tulee aika pöllähtänyt olo. En oo koskaan edes ajatellut, että niitä asioita voisi kadehtia. Esimerkiksi kerran joku kertoi kadehtineensa mua joskus lukiossa(?), kun olin kaveri jonkun pojan kanssa, johon hän oli ihastunut. Eihän tuollainen asia tule edes mieleen, että hahaa nyt joku varmaan kadehtii mua! Joku voi kadehtia sua sun kavereiden vuoksi, vaikka oikeasti koet olosi yksinäiseksi. Joku voi kadehtia sun ulkoapäin täydelliseltä vaikuttavaa parisuhdetta, vaikka todellisuudessa suhde olisi kaikkea muuta kuin täydellinen. Joku voi kadehtia sun iloista olemusta somessa, vaikka oikeasti voit huonosti ja viikkojen ainoat aktiviteetit on terapiakäynnit. Joku voi kadehtia sun työmoraalia, vaikka todellisuudessa yrittäisit vain tehdä kaikkesi, jotta vanhempasi kehuisivat sua edes kerran.

Se, että joku kadehtii sua ei tarkoita sitä, että sussa tai sun elämässä pitäis olla jotain sulle itsellesikin päivänselvää kadehdittavaa. Sinä itse oot ainoa, joka tietää totuuden tietyistä asioista ja sitten on niitä asioita, joista sulla itselläsi ei oo mitään tietoa. Et välttämättä huomaa sitä itse, että sulla on upea parisuhde, kauniit silmät, oot lämminsydäminen, hyvä kuuntelija, kaikille ystävällinen, auttavainen, positiivinen. Tätäkin listaa vois jatkaa loputtomiin.


id kadehtiminen, kateellinen, ihailu-4

Mulle tämän asian tajuaminen on ollut ihanan lohduttavaa. Samalla myös surullista niiden ihmisten puolesta, jotka näkevät hyviä asioita kaikkialla muualla paitsi heissä itsessään. Ihan kaikissa meissä tai meidän elämissä on asioita, joita joku muu arvostaa, ihailee tai kadehtii. Oon sanonu tuon nyt varmaan kymmenen kertaa tämän tekstin aikana ja toivon, että kaikki sai kiinni tästä ajatuksesta.

Mä laitan nyt viestiä, kerron kasvotusten tai puhelimessa kaikille mun läheisille jonkun asian, mitä ihailen heissä tai heidän elämässään! Tarkoitus ei oo suoraan kehua tai kertoa miksi he ovat hyviä tyyppejä, vaan raottaa mun näkökulmasta jotain todella hienoa heissä, jota he eivät välttämättä oo koskaan edes tulleet ajatelleeksi :) Veikkaan, että tästä seuraa mielenkiintoisia keskusteluja ja tämän tekstinkin pohjimmainen ajatus vahvistuu mun päässä näiden ihmisten reaktioiden kautta, koska moni tulee luultavasti vähän hämmentymään :D

Ihanaa sunnuntaita tyypit, muistakaa, että teissäkin on jotain upeeta, mitä ette välttämättä itsekkään tajua!



torstai 8. marraskuuta 2018

TAVALLINEN ARKI 8.11.2018

tavallinen arki annieveliina-1-side

Sanon heti tähän alkuun, että postauksen lopussa on myös video! Oon jo pitkään halunnu tehä videoita, mutten halua tehä niitä YouTubeen, joten teen niitä silloin tällöin tänne blogiin. Videot tulee aina olemaan ekstraa, joten pelkällä lukemisella ja kuvien katsomisella pärjää hyvin jatkossakin :) Pääsääntöisesti videot on aika rentoja, mutta varmaan joskus jotain vähän visuaalisempaa.

----

Tää päivä lähti vähän hitaasti käyntiin, koska aloin nukkumaan vasta ennen yhtä, joka on omaan rytmiini aivan liian myöhään. Käytin pojat ulkona, tein pikameikin ja lähdin kiropraktikolle. Teen sen romaanin pituisen sairaskertomuksen migreenistä joskus toisten, mutta viime viikon alussa päätin etsiä Helsingistä jonkun mahdollisesti auttavan hoidon, kun olin taas vaihteeksi maannut kolme vuorokautta migreenissä. Oon kaverien suosittelujen kautta löytänyt hyvät ja ennenkaikkea toimivat hoidot Jyväskylästä ja Oulusta, mutta tälleen Helsingissä asuvana välimatka on pienehkö ongelma.

Vaikka just muutamaa riviä ylempänä sanoin, etten kirjoita migreenistä nyt, niin onnistuin kuitenkin kirjoittamaan siitä lähes tunnin :D Siitä on niin paljon kirjotettavaa, että ajatus vaan lähti vyöryämään ja neljän kappaleen jälkeen stoppasin itseni ja siirsin kirjoitetun tekstin omaksi luonnokseksi. En ymmärrä miten on mahdollista, että tuosta huolimatta päädyin paasaamaan migreenistä näppäimistö sauhuten vielä uudestaankin ja nyt yritän sivuta tän aiheen, koska tästä ei tuu muuten yhtään mitään..

Eli joo, haluan löytää hyvän hoitajan myös täältä Helsingistä ja jostain se etsintä oli vaan alotettava.


tavallinen arki annieveliina-5 tavallinen arki annieveliina-4-side

En todellakaan oo paras rahankäyttäjä, mutta tietyt jutut on musta niin turhaa rahan haaskausta, kuin vaan voi olla ja yksi näistä on take away -kahvi. Ostin chai latten ja vaikka se oli lähestulkoon yhtä turha ostos kuin se kahvi, perustelin sen itselleni sillä, että jotain lämmintä ois kiva juoda, en voi mennä kotiin tekemään chai lattea ite, enkä oo juonu sitä sitten viime talven. Vielä tälleen illallakin kaduttaa ne siihen menneet 5 euroa, mutta ehkä yksi chai latte ei johda mua konkurssiin.


tavallinen arki annieveliina-7 tavallinen arki annieveliina-8

Jatkoin matkaa Plantageniin, jossa kysyin myyjältä mikä mun kahta kasvia vaivaa. Jos koskaan meinaat kysyä neuvoa kasveista, niin ota kasvista kuva ja on suuri plussa, jos tiedät minkä verran kastelet niitä, annatko kasvin kuivahtaa vai pidätkö mullan kokoajan kosteana. Myyjä sanoi heti just sen mitä olin pelännytkin: liian vähän valoa.

Heillä ei ollut kasvilamppuja, joten suuntasin muutamien liukuportaiden päässä olevaan Clas Ohlsoniin. Mietin koko matkan kotiin asti mihin ihmeeseen laitan kasvit ja miten saan annettua niille tarpeeksi valoa. Kasvit oli sisustuksellisesti tosi kivoissa paikoissa, mutta tappio pimeää vuodenaikaa vastaan oli vaan myönnettävä. Ikkunapaikka, kylmä patteri ja paikka, jossa pinkkiä valoa hohkaava lamppu ei ala nyppiä hermoja, kun oon päivisin kotona.


tavallinen arki annieveliina-9

"Äiti, me luvataan olla nätisti pihalla."


tavallinen arki annieveliina-10

Joku ilmeisen hyvä haju. Tai hyvä kakkapaikka. Jälkimmäinen luultavasti ensimmäisen takia.


tavallinen arki annieveliina-11

Yhteiskakka.

Tätä kuvaa ottaessani mietin, että no oisko vähän outoa laittaa blogiin kuva koirista kakalla. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että koko pohdiskelu oli ihan typerä ja just sen takia kuva yhteiskakasta on laitettava. Koirat on ihania ja ne on kiva napata kainaloon sohvalle, mutta kyllä ne käy myös kakalla. Niin käyn minäkin, mutta sitä en aio tänne kuvata, haha.

Tää on oikeasti melko outoa, miksi nää käy yleensä samaan aikaan kakalla. Vähän niinku jotku sanoo kuukautiskierron samanaikaistuvan muiden naisten kanssa. Jälkimmäiseen en kyllä usko, mutta syistä riippumatta yhteiskakka on kätevä, kun kaiken voi kerätä samaan pussiin.


tavallinen arki annieveliina-12

Koiria näkyvissä ja sinne ois päästävä, mutta hihnassa ei saa vetää. Eikä toisia koiria kyllä edes moikata hihnassa. Niin, melko tympeää touhua varmaan jos näiltä kysyttäis.


tavallinen arki annieveliina-13tavallinen arki annieveliina-14

Tässä asunnossa on tällainen vähän ihmeellinen tila, joka on varmaan olevinaan pieni keittiön jatke. Tää tila ois aivan turha, ellei siellä ois kuivakaappia ja suurin tässä tilassa tapahtuva toiminta on koirien ruokailu. Näistä syistä patteriakaan ei oo ruuvattu päälle, joten mikäs sen parempi tila kasveille ja bilevalolle. Toisaalta vähän harmi, että nää kasvit on nyt paikassa, josta niitä ei näe. Koko kämppä tuntuu ihan kaljulta, kun 10 kasvia hävisi omilta paikoiltaan


tavallinen arki annieveliina-15 tavallinen arki annieveliina-17-side

Sain vihdoin istutettua kaks viimeistä avokadoa ruukkuihin. Tässä mun tipsit tähän liittyen:

1.
Käytä ruukkua, jossa on reikä pohjassa ja laita ruukun pohjalle pienehköjä kiviä tai ruukkusoraa reiästä huolimatta.

Jos sulla ei oo reiällistä ruukkua, niin laita ruukun pohjalle tarpeeksi paksu kerros kiviä tai ruukkusoraa, ettei juuret jää lillumaan veteen.

2.
Oli ruukussa reikä tai ei, kasvit kannattaa istuttaa muovisiin istutusruukkuihin, joka sitten laitetaan koristeruukun sisälle. Varsinkin yhtään isommat tai oudosti käyttäytyvät kasvit, nää avokadot esimerkiksi on niin pieniä, että selviän niistä helposti. Näin saat kasveille helpommin ja halvemmin oikean kokoisen ruukun, jolloin vähän turhan iso koristeruukku ei haittaa. Kun vaihdat muoviruukussa olevan kasvin kokoa isompaan muoviruukkuun, voit hyödyntää muoviruukun jonkun toisen kasvin istuttamisessa.

Kasvien multien vaihto ja uudelleen istuttaminen on helpompaa. Jos iskee epäilys, muoviruukussa olevan kasvin voi nostaa pois koristeruukusta kokeillakseen, onko pohjalla oleva multa märkää vai kuivaa. Jos vettä menee vahingossa aivan liikaa, voit nostaa muoviruukussa olevan kasvin pois ja kaataa ylimääräiset vedet pois koristeruukusta. Jos taas haluat kastella kasvin alhaalta päin (mitä monesti suositellaan), niin voit nostaa muoviruukussa olevan kasvin vaikkapa lavuaariin imemään itselleen alhaalta päin sopivan määrän vettä.

3.
Kun istutat kasveja, kastele multa kosteaksi, sekoita se ja vasta sitten laita kasvi ruukkuun. Näin multa pysyy ilmavampana, sillä kuivana laitettu multa tiivistyy herkästi ensimmäisten kastelukertojen aikana, eikä kasvi voi kovin hyvin kivikovassa multaköntissä.


tavallinen arki annieveliina-18

Tässä vielä mun uusi kasvikulmaus ilman bilevaloa.


tavallinen arki annieveliina-22

Ah, nyt on pakko kiittää ite itteäni, että laitoin tällaisen ihanan tavallisen postaussarjan pystyyn, koska en mä muuten ottais tällasia kuvia. Tää viimenenkin on niiiiin meikän blogi 2013, mutta nyt tän postaussarjan ansiosta tuntuu täysin hyväksyttävältä (ja hyvältä!) lätkästä tämmönen tänne<3

Pinaatti- ja porkkanalätyt on yksiä ehottomia herkkuja, mutta ne täytyy paistaa kunnolla voissa ja niiden täytyy olla pinnalta sopivan rapeita! Olin kaivamassa paistinpannua, kun mun silmät osui tähän _mikä tää nyt onkaan_ ja sain mestariajatuksen tehä lätyt tällä. Vähän noloa myöntää, mutta oon edelleen todella innoissani tästä tunti sitten keksimästäni jutusta.... :D Oli muuten parhaat lätyt hetkeen, vieläpä nopeasti ja helposti!






keskiviikko 7. marraskuuta 2018

IHANA HARMAUS

IMG_1491-tile

Kävin tänään Rajasaaressa poikien kanssa ja päätin ottaa muutaman kuvan, kun kaikkialla oli niin ihanan näköistä. En oo koskaan kuulunu niihin tyyppeihin, jotka surkuttelee kesän päättymistä ja tulevaa harmautta, pimeyttä, loskaa, kylmyyttä - tätä listaa vois jatkaa aika pitkään, mutta kyllä te tiiätte. Tää kesä ja syksy oli jotenkin poikkeuksellisen mukavaa aikaa alakuloisesta mielestä huolimatta ja tästä saan pitkälti kiittää Helsinkiä. Ajattelin, että uudet maisemat, eri kuviot, yleinen hälinä ja tapahtumat voisivat tuoda muhun uutta puhtia ja nyt voin todeta arvelun olleen oikea. Vaikka mun arki itsessään ei oo muuttunu juurikaan, Helsingin kiva vilkkaus onnistuu jotenkin piristään mua kotisohvalle saakka :D

Loppusyksystä muhun iski sellainen apua, hyi, ei lunta, kun katsoin muiden videopätkiä loskaisen sottaisesta ensilumesta. Kunnon hanki ja aurinkoinen sää on todellakin hyvä juttu, mutta videoilla näkymät olivat puoliksi mustaa asfalttia, harmaita puita ja epämääräistä lumikerrosta, jonka alta pilkotti lehtikasoja.

Silloin kun ensilumi satoi tänne, istuin sohvalla katsellen rauhallisesti leijailevia lumihiutaleita ja musta tuntui tosi hyvältä. En tiedä johtuuko alkutalven hyvä olo joistain hyvistä muistoista vai mistä, mutta vuodenajallisesti se on aina tosi lohduttavaa aikaa. Monen monta vuotta sitten äiti antoi mulle joululahjaksi Enyan And Winter Came nimisen levyn, jonka yhteyteen teksin "Talvienkeli Annille!<3". Tuosta levystä ja sen kappaleista on tullu mulle älyttömän tärkeitä. Aina, kun mulla on niin paha olla, etten tiiä miten kestän sitä, laitan tuon levyn soimaan ja keskityn siihen. En kuuntele niitä kappaleita oikeastaan ikinä muulloin, kuin itkiessäni lohduttomana sängyllä. Oon yrittäny miettiä mitä tuo levy kuvastaa mulle, miksi sen kuunteleminen tuo mulle lohtua paremmin kuin mikään muu. Oli syy sitten mikä tahansa, aivan älytön kiitos äidille, kun antoi mulle tuon levyn silloin joskus varmaan kymmenen vuotta sitten<3


IMG_1449-tile

Rakastan usvaa ja sumua. Jos mun pitäis kuvailla omaa mieltäni säänä, niin se ois just tällainen, kuin näissä kuvissa. Toki oon välillä myös auringonpaistetta ja ilotulitusta, joka ei nyt liity säähän enää yhtään mitenkään, mutta kuitenkin. Kaikesta huolimatta pohjimmainen ja aidoin minä on vähän niinkuin tämmöinen sumuinen ja rauhallinen maisema. Se ei todellakaan oo negatiivinen asia, vaan musta tosi ihana asia! Alan hyvää vauhtia tavoittaa omaa sisäistä tasapainoa ja rauhaa, jonka suhteen on iso juttu hyväksyä se millainen pohjimmiltaan on ja jopa tykätä siitä :)

Oon sytyttäny kynttilöitä nyt lähes joka ilta, juonut glögiä ja syönyt joulusuklaata useampaan otteeseen.

Ainiin ja tää on tosi randomia, mutta ensin kuulin ja sitten näin tikan tänään Rajasaaressa. Katoin, kun se nakutteli menemään ja se näytti niin rajulta, että hyvä, ettei omat niskat menny jumiin pelkästä kattelusta :---D En tiiä miksen koskaan aiemmin oo huomannu tuota tikkoja katsellessani, mutta nyt ajattelen vaan tikkojen niskoja.

Oli pakko googlettaa asiaa ja tässä pari tietoiskua:

Tikkojen pään ja niskan ra-kenne on mukautunut jatkuvaan nakuttamiseen. Tikkojen pääkallossa on kaksi pystysuoraa luuharjannetta, jotka ulottuvat pään takaosaan asti. Pitkähkön niskan luut ja vahvat lihakset ja harjanteinen pääkallo muodostavat kokonaisuuden, joka vaimentaa tehokkaasti tärähdyksiä.

Tikan aivot sijaitsevat kopassa, joka vaimentaa liike-energiaa nestettä sisältävää kovaa pääkalloa tehokkaammin. Tikan pääkallo ja niska muodostavat jatkuvasti alkutilaan palautuvan iskunvaimenninjärjestelmän, joka jakaa törmäyksen liike-energian pään alueelle niin, että tikan aivot eivät iskeydy pääkopan seinämiin. Lisäksi tikka hakkaa aina edestakaisin ilman kiertoliikkeitä. Sen niska on sopeutunut nopeaan taipumiseen eteen- ja taaksepäin toisin kuin ihmisen kaularanka.







sunnuntai 4. marraskuuta 2018

EDITOIN VANHOJA KUVIA UUDELLEEN

kuvien editointi lightroomissa ennen & jälkeen-33 kuvien editointi lightroomissa ennen & jälkeen-34

Joitain päiviä sitten siivotessani silmäni osuivat vanhaan tietokoneeseeni sekä ulkoiseen kovalevyyn, jonka uudemmat ja kätevämmät versiot sivuuttivat parisen vuotta sitten. En vielä saanu aikaseksi tutustua sen ulkoisen kovalevyn sisältöön, mutta vanhalta koneelta nappasin talteen vaikka ja mitä.

Näitä muutaman vuoden takaisia kuvia selaillessani keksin, että voisin editoida joitain kuvia uudelleen. Valitsin aikalailla summanmutikassa vanhoja kuvia, tein niistä kopiot, resetoin eli ikäänkuin palautin kuvat alkuperäiseen muotoonsa ja editoin kuvat uudelleen.

En kattonu vanhoja editointeja, vaan halusin lähteä työstämään kuvia uudelleen mahdollisimman puhtaalta pöydältä. Tää homma oli melko mielenkiintoista, enkä malttanu oottaa, että pääsen vertailemaan vanhoja ja uusia editointeja keskenään :D

Ylempi tai vasemmalla oleva kuva on vanha editti, alempi tai oikealla oleva uusi editti!


kuvien editointi lightroomissa ennen & jälkeen-23-side kuvien editointi lightroomissa ennen & jälkeen-1-side kuvien editointi lightroomissa ennen & jälkeen-5 kuvien editointi lightroomissa ennen & jälkeen-6 kuvien editointi lightroomissa ennen & jälkeen-9-side kuvien editointi lightroomissa ennen & jälkeen-7 kuvien editointi lightroomissa ennen & jälkeen-8 kuvien editointi lightroomissa ennen & jälkeen-11-side kuvien editointi lightroomissa ennen & jälkeen-13 kuvien editointi lightroomissa ennen & jälkeen-14 kuvien editointi lightroomissa ennen & jälkeen-15 kuvien editointi lightroomissa ennen & jälkeen-16 kuvien editointi lightroomissa ennen & jälkeen-17-side kuvien editointi lightroomissa ennen & jälkeen-19 kuvien editointi lightroomissa ennen & jälkeen-20 kuvien editointi lightroomissa ennen & jälkeen-37 kuvien editointi lightroomissa ennen & jälkeen-38 kuvien editointi lightroomissa ennen & jälkeen-21 kuvien editointi lightroomissa ennen & jälkeen-22 id kuvien editointi lightroomissa ennen & jälkeen-27-side kuvien editointi lightroomissa ennen & jälkeen-31 kuvien editointi lightroomissa ennen & jälkeen-32 kuvien editointi lightroomissa ennen & jälkeen-29-side kuvien editointi lightroomissa ennen & jälkeen-39 kuvien editointi lightroomissa ennen & jälkeen-40

Editointiprosessin jälkeistä vertailua tehdessäni hämmennyin vähän siitä, että mun kuvat on olleet ennen noin violetteja. Ihmettelen myös sitä, miten vanhat kuvat on olleet jotenkin tosi "sumeita", kun nähtävästi samoista kuvista saa myös skarpit :D En oo itseasiassa ehtiny tutkailla tuota vielä, mutta luulen sen johtuvan Lightroomin curves-säädöistä sekä siitä, etten oo varmaan terävöittäny kuvia juurikaan. Tai sitten se johtuu jostain ihan muusta, mutta outoa joka tapauksessa!

Tää oli kokonaisuudessaan todella mielenkiintoinen kokeilu. Tämän hetken editointityyliäkin tuli katsottua aivan uusin silmin, kun pystyin vertaamaan niitä vanhempaan editointityyliin. Jos siellä on joku, joka editoi kuvia, niin kannattaa ehdottomasti testata tällasta - opettavaista monesta näkökulmasta.

Nyt on pakko kysyä teiltä mitä mieltä ootte näistä. Oliko vanhoissa editeissä jotain parempaa? Onko uusissa jotain parempaa? Tai ylipäätään jos jompi kumpi edittityyli miellyttää teitä enemmän, niin kiinnostais kuulla, vaikka se on vähän omaan jalkaan sahaamista, jos tykkäättekin vanhasta tyylistä heittämällä enemmän :--D



perjantai 2. marraskuuta 2018

KAIKISTA KAUNEIN SYKSY

kaikista kaunein syksy-2 kaikista kaunein syksy-7-side

Huh, onpa tässä taas vierähtäny monta päivää edellisestä postauksesta. Nyt on hyvä aika palata vielä hetkeksi syksyyn, kun ulkona on pääasiassa harmaata ja ensilumikin sateli tänne Helsinkiin.

Tää syksy oli ehdottomasti kaunein muistamani, vaikka syksyt ovat aina upeita ja ihanaa aikaa ylipäätään. Luulen, että tähän fiilikseen vaikuttaa isolta osin Helsinki ja tää asuinalue - nää kuvatkin on otettu viereisestä puistosta, jossa käyn koirien kanssa päivittäin.

Syksy kuvastaa monesti jotain muutosta tai uuden alkua. Uuteen kouluun menemistä, opintojen jatkamista tai töihin palaamista kesän jälkeen. Kenties muuttoa toiseen kaupunkiin, kodin valmistelua talvea varten, pipojen ja hanskojen kaivamista kesäkätköistä. Yllättävän monilla tutuilla myös ensimmäistä yhteistä syksyä kesällä löydetyn kumppanin kanssa ja enemmän tai vähemmän varovaisen innostunutta suunnittelua yhteisen katon alle muuttamisesta.


id kaikista kaunein syksy-10 kaikista kaunein syksy-6

Mulle syksy on aina ollut kuin uusi sivu mun tarinalle ja ne pienet, jopa rutiininomaiset muutokset ovat tuntuneet tarjoavan lukemattomia uusia mahdollisuuksia. Tänä syksynä mulla ei kuitenkaan ollut sitä tunnetta. Tää syksy ei merkinnyt mulle mitään muutosta, minkään uuden alkua, eikä sen takia yhtäkään uutta mahdollisuutta. Tavallaan se on ihan okei, mutta samalla olo on jotenkin tosi alaston. Tuntuu siltä, että tässä hetkessä on nyt vaan se sama minä, kuin ennenkin. Ei sitä lohduttavaa ja samalla innostavaa ajatusta siitä, mitä kaikkea tulevaisuus voisi tuoda tullessaan. Ei sitä pientä toivonkipinää ja haaveilua siitä, mitä kaikkea haluan saada aikaan tai kuinka lähtisin muuttamaan asioita.

Nuo pienet toivonkipinät, haaveet ja unelmat on tehneet syksystä aina niin erityisen vuodenajan. Tänä syksynä niitä ei näkynyt, mutta silti tää syksy oli kaikista kaunein. Konkreettiset asiat paperille listattuna tää syksy oli luultavasti mitäänsanomattomampi, kuin koskaan aikaisemmin. Ois helppoa ajatella, että tää syksy oli kaikista kaunein siksi, että oon jonkun uuden äärellä tai katselen maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi. Nyt syksyssä ei ollut mitään muuta tavallisesta poikkeavaa, kuin ensimmäinen syksy Helsingissä ja omalla tavallaan on aika hienoa huomata, että siitä huolimatta tää syksy oli niin upeaa aikaa.

Musta tuntuu vähän siltä, että oon oppinut ymmärtämään liikaa, mutten tarpeeksi. Tiiättekö kun syvennytte johonkin aiheeseen ja alatte ymmärtämään sitä, niin huomaatte olevanne oikeastaan melko hukassa? Esimerkiksi mun valokuvaustaidot on paljon vahvemmat kuin videokuvaustaidot, mutta tiedän valokuvauksesta paljon enemmän, joten ymmärrän, että valokuvauksessa on niiiiin paljon sellaista, mitä en ymmärrä tai osaa :D Videokuvaus on teknisesti sen verran vierasta, että oon tyytyväinen siihen miltä se lopputulos näyttää, koska en edes tiedä sitä, mitä en tiedä videokuvauksesta.. Ehkä vähän vaikeasti selitetty, mutta lyhykäisyydessään: tieto lisää tuskaa, heh.

Mulla on tällainen tieto lisää tuskaa -fiilis oman itseni, ajatusteni ja identiteettini kanssa. Niin paljon on muuttunut ja mun silmät on auenneet itseni, elämäni ja tulevaisuuden toiveideni suhteen. Onneksi kuitenkin tiedän, että tää on oikea suunta ja että ne palaset tulee loksahtelemaan paikoilleen, kun sen aika koittaa.


kaikista kaunein syksy-11 kaikista kaunein syksy-9-side

Musta tuntuu, että elän nyt mielenkiintoisia aikoja. Asiat ja mietteet ei oo sieltä helpoimmasta päästä, mutta tää on paljon parempi, kuin se "noo tässä nyt ollaan, kaikki ihan hyvin" fiilis, jossa elelin monen monta vuotta enemmän tai vähemmän. Viime päivät on ollu aika raskaat varmasti isolta osin migreenin vuoksi. Tuntuu niin turhalta yrittää vähällä energialla työstää asioita, tehdä töitä ja saada hommia eteenpäin, kun seuraavaksi joudun sängyn pohjalle kolmeksi vuorokaudeksi. Väkisinkin se positiivisuus ja motivaatio alkaa rakoilemaan, kun tuntuu, että oma kroppakin palkitsee tehokkuudesta ja hyvästä meiningistä migreenillä...

Näin eilen Joannaa ja onnistuin purkamaan sitä pahaa oloa jopa vähän aggressiivisen ärsyyntyneenä :D Aggressiivinen on kyllä aivan yliampuva ilmaisu, mutta siltä musta tuntu. Vuosi sitten psykologi ja psykiatri sanoivat, etten oo kosketuksissa omaan pahaan oloon ja aika pian sen jälkeen tajusin itsekin mitä he tarkoittavat. Oon aina tosi lauhkea, sovitteleva, ymmärtävä ja ennemmin tuun surulliseksi kuin koen suuttumusta. En oo oikein osannu tuntea suuttumusta, saati purkaa sitä ulos itsestäni edes yksin ollessani ties kuin moneen vuoteen.

Eilen osasin(!) sanoa Joannalle painokkaasti, että "vittu mistään ei tuu mitään, koko elämä tuntuu aivan turhalta". Yleensä oon silleen, että "no emmää tiiä, ehkä jotenki vähä huono fiilis ollu viimeaikoina, mutta kaikki on ihan hyvin". Joannakin sanoi heti, että tuo on ihan super hyvä asia, että pystyt nyt olemaan tuolleen, koska oon aina ollu sellanen lammas, et joo ihan hyvin kaikki, ei tässä mitään ihmeempää, vaikka päässäni miettisin onko koko elämän jatkamisessa mitään järkeä.

Nauratti vähän, kun Joanna sanoi, että noniin nyt vaan oksennat mulle kaiken ja mä olin silleen, että no ei mulla enää oo mitään lisättävää :---D Objektiivisesti katsottuna se mun hetkellinen ärsytyksen ja pahan olon purkautuminen oli niiiiin normaalia, kuin voi vaan olla. Vähän väliä joku purkaa omaa oloaan aidon ärsyyntyneesti, väsyneesti ja turhautuneesti, mutta koska en oo jostain syystä pystynyt tekemään sitä pitkään aikaan, niin se tuntui jopa vähän aggressiiviselta, kuten sanoinkin.

Mutta huh, se oli aivan käsittämättömän helpottavaa! Sanoin Joannallekin, että hän on tällä hetkellä just se henkilö, kenen seurassa musta tuntuu hyväksytyltä olla se puoli minuuttia aidon ärsyyntynyt. Ei kukaan kiellä tai oo koskaan kieltäny mua näyttämästä mun aitoja tunteita, mutta syystä tai toisesta blokkaan sitä itse niin paljon, etten yleensä saa edes kiinni koko tunteesta, enkä osaa olla samanlainen kuin olin sen puoli minuuttia Joannan kanssa.

Tää kuulostaa ehkä hassulta, mutta se oli tosi voimaannuttava kokemus. Se tuntui ikäänkuin siltä, että tartuin kiinni siitä huonosta olosta ja ilmaisin sen ennen kaikkea itselleni. Istahdettiin sohvalle kahvikuppien kanssa juttelemaan ihan kaikesta muusta ja se mun huono olo oli hävinnyt. Tää sen sijaan voi kuulostaa raffilta, mutta näitä asioita on mahdotonta selittää kaunistellen.. Kotona ja vielä matkalla Joannan luokse yritin vaan pakoilla sitä tunnetta, ettei tässä oo mitään muuta ratkasua, kuin hypätä jostain sillalta. Se tuntuu monesti ainoalta ratkasulta päästä eroon siitä mun sisällä olevasta pahasta olosta, jota ei ainakaan auta se, että turrutan itseäni vaan lisää ja tungen sen pahan olon jonnekin niin syvälle, etten enää edes tunne sitä. Sitten en tunne mitään ja turrutan itteäni vaan lisää katsomalla Netflixiä. Tää on se helppo ratkaisu, koska en osaa (vielä) toimia millään muullakaan tavalla.

Taas kerran mun on pakko sanoa turhan huolen välttämiseksi, että siitä tunteesta huolimatta en oo tekemässä itselleni mitään, koska a) luotan siihen, että asiat helpottaa b) en vois tehdä sitä mun rakkaille ihmisille c) mulla on hyvä tukiverkko ja tiedän saavani sieltä tukea, kunhan vaan osaisin ite pyytää tukea ja ottaa sitä vastaan d) elämän lopettaminen on niin iso asia monesta näkökulmasta, ettei sitä "saisi" tehdä tunnepohjaisella päätöksellä. Ymmärrän kyllä miksi jotkut päätyvät siihen ratkaisuun ja miksi se tunne voi olla liian vahva järkeiltäväksi, mutta silti..

Menipäs tää nyt taas surumielisen kuuloiseksi, vaikka taustalla oleva ajatus ja kokemus oli ainoastaan positiivinen ja tsemppaava :) Huomasin siitä Joannan kanssa koetusta pienestä hetkestä, että välillä on hyväkin olla jämäkkä ja tuoda se oma fiilis esille kaunistelematta. Muutenkin tuollaisilla pienillä jutuilla on tosi iso vaikutus omaan mieleen. Vaikka olo ois hyvä, niin kyllä se kummasti muuttuu huonommaksi jos et hymyile, seisot hartiat lysyssä pää rinnassa ja puhut pienellä äänellä nöyristelevään sävyyn. Oon varmasti itse omalla toiminnallani onnistunut ajamaan itseäni vielä turtuneemmaksi ja alistuneemmaksi, mutta ehkä se tästä muuttuu kun oppia ja ymmärrystä tulee lisää kokoajan! :D Moni kaveri ihmettelee miten en suutu piiruakaan tietyistä asioista, jotka ois todellakin pienen (terveen) suuttumuksen arvoisia ja ehkä mun seuraava etappi onkin yrittää löytää se sisällä kytevä suuttumus ja tuoda se ilmi, jos se vaikka omalta osaltaan voimaannuttais mun omaa kokemusta itsestäni.

Heh, nyt asiaan hyvin liittyvästi lähden terapiaan! Otettiin eilen vähän erilaisia kuvia pitkästä aikaa, enkä malta oottaa, et saan laitettua niitä näytille :) Palataan huomenna tai viimeistään ylihuomenna, I promise<3


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Kuukauden luetuimmat