keskiviikko 7. marraskuuta 2018

IHANA HARMAUS

IMG_1491-tile

Kävin tänään Rajasaaressa poikien kanssa ja päätin ottaa muutaman kuvan, kun kaikkialla oli niin ihanan näköistä. En oo koskaan kuulunu niihin tyyppeihin, jotka surkuttelee kesän päättymistä ja tulevaa harmautta, pimeyttä, loskaa, kylmyyttä - tätä listaa vois jatkaa aika pitkään, mutta kyllä te tiiätte. Tää kesä ja syksy oli jotenkin poikkeuksellisen mukavaa aikaa alakuloisesta mielestä huolimatta ja tästä saan pitkälti kiittää Helsinkiä. Ajattelin, että uudet maisemat, eri kuviot, yleinen hälinä ja tapahtumat voisivat tuoda muhun uutta puhtia ja nyt voin todeta arvelun olleen oikea. Vaikka mun arki itsessään ei oo muuttunu juurikaan, Helsingin kiva vilkkaus onnistuu jotenkin piristään mua kotisohvalle saakka :D

Loppusyksystä muhun iski sellainen apua, hyi, ei lunta, kun katsoin muiden videopätkiä loskaisen sottaisesta ensilumesta. Kunnon hanki ja aurinkoinen sää on todellakin hyvä juttu, mutta videoilla näkymät olivat puoliksi mustaa asfalttia, harmaita puita ja epämääräistä lumikerrosta, jonka alta pilkotti lehtikasoja.

Silloin kun ensilumi satoi tänne, istuin sohvalla katsellen rauhallisesti leijailevia lumihiutaleita ja musta tuntui tosi hyvältä. En tiedä johtuuko alkutalven hyvä olo joistain hyvistä muistoista vai mistä, mutta vuodenajallisesti se on aina tosi lohduttavaa aikaa. Monen monta vuotta sitten äiti antoi mulle joululahjaksi Enyan And Winter Came nimisen levyn, jonka yhteyteen teksin "Talvienkeli Annille!<3". Tuosta levystä ja sen kappaleista on tullu mulle älyttömän tärkeitä. Aina, kun mulla on niin paha olla, etten tiiä miten kestän sitä, laitan tuon levyn soimaan ja keskityn siihen. En kuuntele niitä kappaleita oikeastaan ikinä muulloin, kuin itkiessäni lohduttomana sängyllä. Oon yrittäny miettiä mitä tuo levy kuvastaa mulle, miksi sen kuunteleminen tuo mulle lohtua paremmin kuin mikään muu. Oli syy sitten mikä tahansa, aivan älytön kiitos äidille, kun antoi mulle tuon levyn silloin joskus varmaan kymmenen vuotta sitten<3


IMG_1449-tile

Rakastan usvaa ja sumua. Jos mun pitäis kuvailla omaa mieltäni säänä, niin se ois just tällainen, kuin näissä kuvissa. Toki oon välillä myös auringonpaistetta ja ilotulitusta, joka ei nyt liity säähän enää yhtään mitenkään, mutta kuitenkin. Kaikesta huolimatta pohjimmainen ja aidoin minä on vähän niinkuin tämmöinen sumuinen ja rauhallinen maisema. Se ei todellakaan oo negatiivinen asia, vaan musta tosi ihana asia! Alan hyvää vauhtia tavoittaa omaa sisäistä tasapainoa ja rauhaa, jonka suhteen on iso juttu hyväksyä se millainen pohjimmiltaan on ja jopa tykätä siitä :)

Oon sytyttäny kynttilöitä nyt lähes joka ilta, juonut glögiä ja syönyt joulusuklaata useampaan otteeseen.

Ainiin ja tää on tosi randomia, mutta ensin kuulin ja sitten näin tikan tänään Rajasaaressa. Katoin, kun se nakutteli menemään ja se näytti niin rajulta, että hyvä, ettei omat niskat menny jumiin pelkästä kattelusta :---D En tiiä miksen koskaan aiemmin oo huomannu tuota tikkoja katsellessani, mutta nyt ajattelen vaan tikkojen niskoja.

Oli pakko googlettaa asiaa ja tässä pari tietoiskua:

Tikkojen pään ja niskan ra-kenne on mukautunut jatkuvaan nakuttamiseen. Tikkojen pääkallossa on kaksi pystysuoraa luuharjannetta, jotka ulottuvat pään takaosaan asti. Pitkähkön niskan luut ja vahvat lihakset ja harjanteinen pääkallo muodostavat kokonaisuuden, joka vaimentaa tehokkaasti tärähdyksiä.

Tikan aivot sijaitsevat kopassa, joka vaimentaa liike-energiaa nestettä sisältävää kovaa pääkalloa tehokkaammin. Tikan pääkallo ja niska muodostavat jatkuvasti alkutilaan palautuvan iskunvaimenninjärjestelmän, joka jakaa törmäyksen liike-energian pään alueelle niin, että tikan aivot eivät iskeydy pääkopan seinämiin. Lisäksi tikka hakkaa aina edestakaisin ilman kiertoliikkeitä. Sen niska on sopeutunut nopeaan taipumiseen eteen- ja taaksepäin toisin kuin ihmisen kaularanka.







2 kommenttia:

  1. Välillä ottaa koville tää harmaus kyllä itselle, nytkin oon viikon ajan arkiaamuina noussu sängystä suoraan kävelylle auringonnousun aikaan ja vaan yhtenä aamuna oon nähnyt sen auringon :D Mut toi sumuisuus luo kyl ihan oman fiiliksensä ja on niin kaunista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo valon vähäinen määrä ei kyllä ainakaan piristä ja sängystä on kyllä ihan eri nousta aamulla, kun kaikkialla on ihan pimeää :D Välillä kun tuntuu, ettei sitä valoa oo vähääkään päiväkausiin, niin sillä on herkästi aika lamaannuttava vaikutus, vaikka mulle se jostain syystä tarkoittaakin hyväksyttyä hengähdystaukoa.. Mutta jos harmaita päiviä ei koe helpottavina, niin sitten ymmärrän hyvin, miksi ne ovat raskaita monille :/

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Kuukauden luetuimmat