tiistai 18. joulukuuta 2018

UUDET HIUKSET - PITKÄ POLKKA

uudet hiukset - pitkä polkka-3 uudet hiukset - pitkä polkka-2-side

Keksin ajatuksen lyhyemmistä hiuksista viime kampaajakäynnillä, josta on jo hetki aikaa juurikasvusta päätellen.. Aattelin, että ens kerralla voitais leikata pitkä polkka, long bob, miksi sitä sitten kutsutaankaan.

Lauantaina kirjotinkin meneväni suihkun kautta kaverin synttäreille. Yritin sillon harjata hiuksia kahteen eri otteeseen, mutta hiukset oli taas vaihteeksi älyttömässä takussa ja mulla meni hermot. Mietin pitäiskö mun suosiolla oottaa sitä joskus hamassa tulevaisuudessa koittavaa kampaajakäyntiä, jotta lopputuloksesta tulis vähän parempi enkä veis pitkien hiusten pätkäisyn iloa mun kampaajalta :D

Se takun määrä oli kuitenkin tällä kertaa ratkaiseva tekijä, joten otin takkusykeröillä olevat hiukset kahteen eri osioon ja leikkasin. Ah, miten helppoa hiukset oli harjata heti sen jälkeen! Sitten yritin vaan leikata hiuksia edes suunnilleen symmetrisesti molemmin puolin. Jos ootte joskus leikannu omia hiuksia tai varsinkin otsahiuksia, niin ootte varmaan huomannu sen, että jostain kohtaa menee aina lyhyemmäksi, jonka jälkeen toistakin puolta pitää leikata ja tätä voi jatkua useamman kierroksen. Leikkasin kolme tai neljä kertaa koko settiä vielä lyhyemmäksi, jotta se ei ois ainakaan silmiinpistävän epätasainen.


id uudet hiukset - pitkä polkka-6 uudet hiukset - pitkä polkka-4-side uudet hiukset - pitkä polkka-7

Nää ei nyt oo parhaimmat saati freeseimmät hiuskuvat, mutta en jaksanu alkaa pitkittämään tätä postausta siihen asti, että saisin jotkut panostetut ja hienot hiuskuvat, haha. Pyörähdin muutaman minuutin mutkan Annikalla ja Annika nappas nää kuvat siinä pihalla. Eiköhän jotain vähän parempiakin hiuskuvia oo tulossa vielä joskus, mutta tässä todistusaineistoa lyhyemmistä hiuksista, nyt kun ne on vielä lyhyet..

Mun hiuksethan siis kasvaa aika hyvää vauhtia, joten siitäkin syystä oli aika helppo tehdä tää päätös pätkäistä hiukset :D Oon nyt naureskellu, että eiköhän ne oo kesään mennessä taas yhtä pitkät, kuin ennen tätä viimeisintä saksimista. Tekin ootte joskus ihmetelleet, että missä vaiheessa mun hiukset on muka ehtiny kasvaa niin pitkiksi!

Tässä hyvä esimerkki, sillä ekassa kuvassa mun hiuksia on just leikattu ja kaks jälkimmäistä kuvaa taas on hiuksista puoli vuotta myöhemmin:


hiusten kasvaminen-1-side

Tykkäsin näistä lyhyemmistä hiuksista aivan heti ja nyt tuntuu, kuin mulla ois aina ollutkin tän mittaiset hiukset. Tottakai hyvät hiukset on aina hyvät ja onhan hiuksilla iso vaikutus ulkonäköön, mutta mun mielestä hiukset on kuitenkin vaan hiukset. Mun on varmasti myös helppo ajatella näin, koska ne hiukset kasvaa niin nopeesti takaisin..

Oon ehkä muutenki vähä huithapeli näiden juttujen kans, koska huomasin juurikasvun vasta näistä kuvista, eikä jollain juurikasvulla oo yhtään mitään merkitystä elämän kannalta :D Voitais kuitenkin joskus tässä ens vuoden puolella värjäillä hiuksia ja korjata mun leikkausjälki mun ihanan kampaajan Janinan kanssa!

Meiän on ollu tarkotus värjätä mun hiukset niin, että tyvi haalistuis aika luonnolliseksi ja pääsisin kasvattelemaan omaa väriä, mutta se ei oo ihan onnistunu, kuten varmaan huomasittekin noista ylemmistä kuvista :D Janina on joka kerta osannu laittaa aivan täydelliset värit ja sävyt mun hiuksiin, mutta viimeks väristä tuli vähän erilainen, koska olin kampausmallina ja hiukset värjättiin sen vuoksi vähän eri tavalla :) Ens kerralla sitten päästään värjäämään mun oman värin kannalta suotuisalla tavalla ja kyllähän se oma värikin tuntuu tulevan nopeammin esiin, kun on paljon lyhyemmät hiukset. Tai sitten keksitään jotain muuta, saas nähä..

Joka tapauksessa ihanaa vaihtelua nää hiukset ja niin paljon helpommat, etten ees tajua, miten se on mahdollista..


lauantai 15. joulukuuta 2018

PIKAISET KUULUMISET

id kaffa roastery-2 kaffa roastery-1-side

Huh, kylläpäs aikaa on taas kulunu edellisestä postauksesta.

Postauksien ja muunkin elämän rytmiin on taas vaihteeksi vaikuttaneet migreenit. On enemmän sääntö kuin poikkeus, että saan migreenin aina, kun oon ollut tehokas. En varmaan osaa pysytellä hyvissä määrin tehokkaana, vaan se menee aivan yli ja sitten tulee migreeni, jonka jälkeen oon yleensä useamman päivän aivan poikki. Vaikkei tulis migreeniä, niin silti vedän itseni aivan piippuun..

Oon yrittäny malttaa mieltäni tekemästä liikaa sillon, kun on hyvä ja energinen olo, mutta se ei oo niin helppoa. Migreenejä ja uupumuspäiviä tulee niin usein, että tuntuu "pakolliselta" yrittää hoitaa mahdollisimman paljon kaikkea silloin, kun pystyn siihen.

Migreenien ja niiden päivien, kun nukun 14h jälkeen tottakai on asioita, joita pitäisi ja enemmänkin haluaisin hoitaa. Oikeastihan mulla ei oo hirveästi mitään meneillään elämässä, joten mulla ois hyvinkin mahdollisuus olla armollinen itselleni ja yrittää pitää se mielentila, ettei mitään oo menetetty tässä viime päivien aikana.. Väsymys johtuu vaan pään sisäisestä myllerryksestä, eikä tällaisten turhien tai elämän sanelemien juttujen stressaaminen ainakaan yhtään auta mieltä levähtämään :D

Vaikka kuinka yritän pysyä positiivisena ja oon tottunut jatkuviin migreeneihin, niin kyllä ne vaan onnistuu lannistamaan ja turhauttamaan melkein joka kerta. Otan salikortin nyt vuoden alusta, että alkaisin taas liikkumaan ja sitä kautta myös syömään ja molempien ansiosta saisin energiatasot paremmiksi. Kävin keskiviikkona tutustumassa yhteen saliin ja sain ilmaiseksi kolmen päivän kortin. Kävin heti samana aamupäivänä vetämässä treenin ja alkuillasta sellaisessa venyttely-ryhmäliikunnassa. Mulla oli ihan älyttömän hyvä ja energinen olo! Tein kotona ison annoksen terveellistä ruokaa, jossa oli falafel kasvispyöryköitä, linssejä, parsakaalia, porkkanaa, kurkkua ja tomaattia. Siitäkin tuli niin hyvä olo, että sain syötyä kunnolla ja vieläpä niin, että kroppa oikein huusi energiaa.

Tein keskiviikkona jalkatreenin, torstaina ajattelin tehdä vatsat ja perjantaina kädet, sekä käydä uudestaan jollain kehonhuolto-tunnilla. Olin niin innoissani tästä uudesta alusta, muuuutta arvatkaapas mitä. Keskiviikkona nukkumaan mennessäni huomasin migreenin olevan tuloillaan. Tottakai! Noh, loppuviikko onkin mennyt ihan makoillessa, vaikka nyt on jo ihan hyvä olo. Kropassa tuntuu hyvältä, mutta päässä ei. Tää on niin raivostuttavaa, että yritän tsempata ja sitten tulee tällanen ja nyt on tavallaan koko viikonloppu pilalla. Ei mitenkään itkupotkuraivari-pilalla, vaan sellasella jaa no ihan sama makaan sitte sängyssä -tavalla.

Viime viikolla ois ollu mun kiropraktikkokäyntien viimeinen kerta, mutta käynti jouduttiin siirtämään heidän puoleltaan. Ehkä saadaan uusi aika ensi viikon alkuun ja sitten lähdenkin jo Ouluun joulun viettoon. Toivon niin kovasti, että siellä olevalle maagisen hyvälle hoitajalle löytyis joku aika! Kävin hänellä ekan ja toistaiseksi ainoan kerran loppukesästä kaverin suosittelemana ja kyllä - aivan hämmentävän hyvä hoito. Oon käyny kaiken maailman hoidoissa niin paljon, että se oli oikeasti hämmentävän hyvä setti. Hänellä oli sellainen infrapunamakuupussi ja se yhdistettynä hänen hoitoonsa teki sen, että mun lavat ja rintaranka oli niin auki, että sen jälkeen ruokakaupassa kävellessänikin naureskelin ääneen, kun ihmettelin miten mun hartiat on niin rennot ja takana eli eivät kirraa eteenpäin :-D

Tässä googlettelin, että mikäs se tämmönen pussi on ja perkele pitäiskö mun ostaa sellanen, jos se nyt sitten vaikka auttais, ettei selkä ja niska vedä jumiin jatkuvasti, koska se on se syy mun pääkivuille. Löysin yhden ainoan sellasen ja se makso 400e... Ehkä nyt yritän päästä uudestaan sille Oulun hoitajalle ja kyselen siitä infrapunapussista kaikennäköistä ja harkitsen oman sellaisen hankintaa, jos se hoito taas toimii ihmeen tavoin...

Tänään on yhden kaverin synttärit, joten mun pitäis alkaa nyt harjaamaan tätä takkupesäkettä ja päästä suihkuun asti. Kiinnostus ja jaksaminen lähteä on aika alhainen, mutta kyseessä on yhden mun parhaimman kaverin synttärit, joten tottakai mä meen käymään hänen luonaan<3 Ja vaikka fiilis ja valmiustaso on nyt joku 1%, niin tiiän sen energisöivän ja tekevän hyvää sitten kuitenkin! Huomennakin on aivan eri herätä ja alottaa päivä vaikka siivoamalla, kun pesen tänään nää likaiset hiukset ja saan vähän skarpimman olon itse itsestäni :D

Tästä tuli näköjään kunnon päiväkirja-avautuminen tän hetken fiiliksistä, mutta on ihanaa aina välillä huomata, kuinka vahingossa ajautuu tällaiseen vuosien takaiseen bloggaamistyyliin. Tää on ihan parasta tällaisena!



torstai 6. joulukuuta 2018

TAVALLINEN ARKI 2.12.2018

tavallinen arki annieveliina-4

Ihan alkuun haluan toivottaa teille kaikille hyvää itsenäisyyspäivää<3

Tässä tavallista arkea viime sunnuntailta poikkeuksellisen surkeilla kuvilla.. Valokuvaaja-minä oli jo sitä mieltä, että no ei näitä voi edes julkaista, mutta arki-minä oli sitä mieltä, että joojoo! Ainakin harmaa ja pimeä vuodenaika välittyy näistä kuvista, jos ei muuta, haha.


tavallinen arki annieveliina-3

Aloitin sunnuntain kahvilla ja julkaisemalla "Hyi, näytän rumalta" -postauksen.


tavallinen arki annieveliina-1 tavallinen arki annieveliina-10-side

Oon pelannu viime aikoina Clash Royale -peliä, joka näkyy tuossa kuvassa. Pelaamisen ohessa oon manannu kymmeniä kertoja, miksi ikinä edes latasin koko paskapelin, sillä mikään ei oo turhempaa, kuin käyttää aikaa jonkun hemmetin puhelinpelin pelaamiseen :D Lapsuuden matopeli-vaiheen jälkeen oon pelannu puhelimella vaan Sanajahtia, joka tuntuu edes jollain tavalla itseä kehittävältä pelaamiselta, heh. Latasin joitain viikkoja sitten Moments-sovelluksen mittaamaan puhelimella vietettyä aikaa ja keskimäärin vietän puhelimella aikaa 2-3h päivässä, joten en mä nyt kuitenkaan tuntikausia pelaa. 

2-3h päivässä ei oo musta mitenkään älyttömän paljon, varsinkaan jos siitä vähentäisi pelaamiseen käytetyn ajan. Just katoin noita aikoja, niin viime viikolla oli yksi _nollan minuutin_ päivä ja sitä edeltävänä päivänä olin ollu puhelimella 35 minuuttia. Nää päivät ei oo ollu mitenkään erityisiä, enkä oo ees huomannu tällaistä puhelimetonta päivää. Välillä tuntuu enemmänki siltä, että pitäis tehä jotain puhelimella kuten vastata viesteihin tai päivittää Instagramia, mutta ei vaan huvita avata puhelinta.


tavallinen arki annieveliina-2 tavallinen arki annieveliina-9-side tavallinen arki annieveliina-6-side

Aamupala tuli Picnicistä pöytään asti sillä aikaa, kun tein jotain hommia. Tai siis toivottavasti tein hommia, enkä pelannu tuota kirottua peliä.. Yritettiin katsoa The Wire -sarjaa, mutta se ei oo oikein lähteny mulla. Oon yrittäny skarpata sen suhteen melkeen kymmenen katselukerran ajan, mutta katselukerrat on päättyny joka kerta niin lyhyeen, että ekan kauden toinen jakso on just alkamassa.. En oo mikään kerta jotenki malttanu tai jaksanu keskittyä sen katsomiseen, mutta en halua vielä luovuttaa sen suhteen, sillä oon kuullu siitä tosi paljon kehuja. Kuulemma pari ekaa jaksoa pitää kattoa, että siihen pääsee mukaan, mutta jo ekan jakson loppuun pääseminen oli niin työlästä, että saa nähä :D

Oon yrittäny miettiä myös sitä, että miksi jossain jutuissa on pakko yrittää roikkua viimeiseen asti, kuten nyt tässä sarjassa. Miksei vois vaan todeta, ettei oo mun juttu ja siirtyä eteenpäin? Tulee jotenki luovuttanut ja epäonnistunut olo tän sarjan suhteen, jos nyt lopetan sen katsomisen, vaikka se on kuulemma hyvä..


tavallinen arki annieveliina-11-side

Poikien kans Rajasaaressa.


tavallinen arki annieveliina-14 tavallinen arki annieveliina-15 tavallinen arki annieveliina-16-side

Porukalla syömään No Pizzan herkkuja! Poronkusema on ihan mun lemppari ja Green Piece oli niin hyvä uusi tuttavuus, että taidan ottaa sitä ens kerralla. Kuvassa etualalla oleva Urban Buffala Bill sen sijaan oli aika mitäänsanomaton Poronkuseman ja Graan Piecen rinnalla, kun maisteltiin kaikkia pizzoja.


tavallinen arki annieveliina-18-side

Vihdoin sain aikaseksi hakea kasvilampulle johdon Clas Ohlsonista. Edellisessä tavallinen arki -postauksessa 8.11 kävin ostamassa kaksi kasvilamppua, joista vain toiselle löyty lampunjalka kotoa. Siitä asti oon siirtäny lamppua aamuisin ja iltaisin, jotta valo hellisi keittiön ikkunalla olevia kasveja päivisin ja kylppärissä majailevaa isoa lyyraviikunaa öisin :D Nyt vihdoin molemmissa paikoissa on omat lamppunsa ja niiden päällä ja pois laittaminen riittää..


id tavallinen arki annieveliina-20-side

Oon vihdoin monien vuosien jälkeen päässy pelaamaan pöytälätkää! Vaikka itse sanonkin, niin oon aika hyvä siinä ja haluaisin järkätä kunnon pöytälätkäturnauksen. Oon nyt pelannu kolmea miestä vastaan, mutta pelit on päättyny aikalailla 10-0, joten oon yrittäny metsästää kunnon vastusta, joka myös tykkäis pelata sitä :D


tavallinen arki annieveliina-22

Katottiin Memento-elokuva ja sen jälkeen vielä jakso Planeettamme Maata.


tavallinen arki annieveliina-23 tavallinen arki annieveliina-24-side tavallinen arki annieveliina-27 tavallinen arki annieveliina-28-side

Kello oli jo aika paljon, joten suunta kohti kotia. Bussia piti ootella hetki, joten nappasin pirtelön, joka osoittautui aika ällömakeaksi..

---

Täällä suunnitelmissa rentoa itsenäisyyspäivän viettoa ja Linnan juhlien katselua :)



keskiviikko 5. joulukuuta 2018

4 VASTAUSTA KYSYMYKSEEN - OSA 1/3

4 vastausta - haaste-6-side

Törmäsin Facebookissa haasteeseen, jossa piti kirjoittaa 4 paikkaa, joissa on asunut ja 4 paikkaa, joissa on työskennellyt. Kehittelin itselleni "vähän" lisää kysymyksiä ja tekstistä tuli niin pitkä, että päätin suosiolla jakaa nämä vastaukset eri postauksiin.. Ajattelin tämän olevan hauska tapa oppia ehkä jotain uutta musta ja kirjoitan nyt vielä vähän jotain lisää näistä jo aiemmin kirjoittamistani vastauksista :)

Kysymys ja neljä ekana mieleen tulevaa vastausta:


Neljä paikkaa, joissa olen asunut:

1. Oulu
2. Jyväskylä
3. Tampere
4. Helsinki

Oon syntynyt Oulussa ja asuin siellä siihen asti, kunnes valmistuin urheilulukiosta ja lähdin Jyväskylään opiskelemaan Yhteisöviestintää, joka on nykyisin Viestinnän johtaminen ja yksi kauppakorkeakoulun pääaineista. Jyväskylässä asuin vajaa viisi vuotta, josta kylläkin pari kesää Helsingissä ja yhden kuukauden Tampereella. Asuin Tampereella yhden kesän ennen Jyväskylään muuttoa ja Tampere on ollut aina muutenkin mun mielestä tosi kiva paikka.

Tuota yhden kuun Tampereella asumista pohjustaakseni: olin vasta eronnut Jyväskylässä asuessani ja uuden asunnon etsintä oli edessä joka tapauksessa, joten päätin heittää tavarat varastoon ja lähteä seikkailemaan kahdestaan Rockyn kanssa. Tampere-kuukaudelle ei ollut mitään muuta syytä, kuin se, että tykkäsin Tampereesta ja ajattelin, että no nyt vaan teen mitä mieli tekee. Siitä jatkoin loppukesäksi Helsinkiin ja syksyllä takaisin Jyväskylään. Nyt sitten keväällä muutin Helsinkiin ihan pysyvästi - ainakin tällä erää.


Neljä paikkaa, joissa olen työskennellyt:

1. Sale
2. Stockmann
3. Henkilökohtaisena avustajana kolmella eri henkilöllä
4. Yrittäjänä tehden valokuvaushommia

Henkilökohtaisena avustajana työskentely on ollut joka kerta maailmaa avartava kokemus. Vaikka viimeisen kerran oon tehnyt noita hommia monia vuosia sitten, oon edelleen sitä mieltä, että edes lyhyt ajanjakso henkilökohtaisena avustajana tekis hyvää ihan kaikille.


Neljä ohjelmaa, joita seuraan TV:stä:

Varsinaisesti telkkaria en oo katsonut juurikaan moniin vuosiin, mutta läppärillä pyörii tällä hetkellä..

1.Sons of Anarchy
2. HIMYM (uusinta menossa)
3. How to Get Away with Murder (katsoin viimeisimmän jakson eilen, höh)
4. Ozark

Oon katsonu viimeisen vuoden aikana sarjoja vähän liikaakin, joten tietyt jutut alkaa ehkä jo tökkimään vähän. Välillä katsonkin Netflixistä löytyvää sarjaa Planeettamme Maa, koska ensinnäkin se on älyttömän hyvä ja mielenkiintoinen, eikä siitä jää sellainen olo, että "tässä nyt haaskaan aikaani".

Rehellisesti sanottuna mun mielestä on vähän huolestuttavaa, jos jotakuta ei kiinnosta tai joku ei jaksa katsoa Planeettamme Maa -tyylisiä ohjelmia. Nykyisin on niin paljon kaikkia ärsykkeitä ja muka tärkeitä turhanpäiväisiä juttuja kuten vaikka Instagram tai Jodel, että joo voihan tuollainen luonto-ohjelma tuntua tylsältä, mutta se ajatus siitä, että ollaan tavallaan niin vieraannuttu aidoista rauhallisista hetkistä ja että tyyliin Jodelin selailu tai Kylie Jennerin elämän stalkkaaminen tuntuu elämän kannalta palkitsevammalta, kuin vaikka just jonku luonto-dokkarin katselu. En osaa oikein selittää tätä, mutta siinä on mun mielestä jotain pahasti pielessä.


id 4 vastausta - haaste-4 4 vastausta - haaste-7-side

Neljä paikkaa, jonne olen matkustanut:

1.Australia
2. Budapest
3. Peking
4. Rooma


Neljä ruokaa, joista pidän:

1. Moskovanpata
2. Pitsa (aurajuusto!!!)
3. Uunilohi (aurajuusto.....)
4. Kasvissosekeitto


Neljä juomaa, joista pidän:

1. Vesi
2. Karpalomehu
3. Kahvi (kauramaidolla)
4. Kaakao

En nyt tiiä lasketaanko vettä "juomaksi", mutta vettä juon useimmiten ja mulle on pienestä pitäen opetettu, että vesi on janojuoma - ei maito, mehu, limukka tms. Limukka on muuten todella, todella outo sana. Yritin vaihtaa tuon limsaksi, mutta se tuntu vielä oudommalta :D En nyt keksi mitään muutakaan termiä, mutta nuo kuulostaa joltain ala-asteikäisen sanoilta. Käyttääkö aikuiset jotain fiksumman kuuloista sanaa, mikä ei nyt vaan tuu mun mieleen..?


4 vastausta - haaste-3-side

Neljä uutta lempparia:

1. Jyvänäkkäri
2. Beautyblender
3. Paese-merkin concealer
4. Kasvi, jonka sain kaverilta, mutta jonka nimeä en muista millään.. Vaihdoin yhden omista kiinanruusuistani tähän kasviin!

Mun yleinen mielipide vaikuttajien saamiin tuotelahjoihin on se, että ihan turhaa touhua. Se johtuu varmaan siitä, etten itse intoile tuotteista enkä yleisesti ottaen oo kovin kiinnostunut mistään mulle uudesta, varsinkaan jos se vaan tuupataan mulle, heh. Välillä oon kuitenkin yllättynyt iloisesti, kun oon löytänyt jotain uutta ja ihanaa, jota en ois varmaan ikinä tullu kokeilleeksi, ellen ois saanut sitä tuotelahjana.

Kantolan kaura&auringonkukansiemen -jyvänäkkäreihin tutustuin ekan kerran keväällä, kun sain paketin jonkin lahjakassin mukana. Ne on vähän liiankin hyviä, sillä syön yleensä koko paketin kerralla :D En usko, että oisin innostunu jyvänäkkäreistä näin paljon ilman tuota testiin annettua pakettia ja sittemmin oon löytänyt toisen hyvän (ja vähän edullisemman) tuotteen - Jyväjemmari-nimisen ruissiemenkuivaleivän!

Beautyblenderin kans mulla kävi samalla tavalla, että sain sen Marsaanalta ja nykyisin en osais kuvitellakkaan levittäväni meikkivoidetta ilman sitä. Beautyblenderhän ei oo mikään tän hetken uusin juttu, mutta en ollu koskaan aikasemmin kiinnostunu testaamaan sitä, koska hyvinhän mä pärjäsin vanhoilla ja tutuilla konsteilla... :D

Paese-merkin concealer taas on heittämällä paras kokeilemani concealer. Ei niitä kokeilemiani tuotteita ihan hirveästi ole, mutta kuitenkin. Jotkut concealerit on liian tuhteja ja suurimmasta osasta ei edes löydy tarpeeksi vaaleaa mulle. Tätä concealeria käytin viime kesänä monesti ainoana meikkinä ja ainoa miinus tulee siitä, ettei sitä myydä isommassa pakkauksessa..


Loput vastaukset myöhemmin ja jos teillä on joitain kysymyksiä, joihin haluaisitte neljä vastausta, niin laittakaa kommentti ja nappaan ne mukaan tuleviin postauksiin :)



sunnuntai 2. joulukuuta 2018

"HYI, NÄYTÄN RUMALTA"

ulkonäkö, itsensä hyväksyminen-7-side

Olin jonkin aikaa sitten todistamassa tilannetta, kun kaveri otti kivan tilannekuvan toisesta kaverista ja tämä kuvassa ollut henkilö tokaisi heti kuvan nähdessään "ihan hirveä kuva". Toinen kaveri kertoi tehneensä mummolleen lahjan, johon kuului kivoja kuvia heistä. Mummo oli kommentoinut näyttävänsä kamalalta niissä kuvissa, josta kaveri oli tietysti tullut vähän surulliseksi ja sanonut, että halusi kerätä yhteen ihania kuvia mummosta ja perheestä.

Kirjoitan tämän postauksen käyttäen kuvia esimerkkeinä, mutta samat asiat pätee tietysti kaikkiin kehuihin.

Varmasti jokainen meistä on ollut lukemattomia kertoja tilanteessa, jossa olet kehunut toisen kuvaa ja toinen on vastauksena kertonut, mikä siinä kuvassa on huonoa. Näytän lihavalta. Kauhea kaksari. Hyi miten isolta mun nenä näyttää. Ihan ku mulla ei ois kaulaa. Onko mulla oikeasti tollaiset silmäpussit. Ja jälleen kerran tätäkin listaa vois jatkaa loputtomiin, koska mikäs sen helpompaa, kuin löytää virheitä itsestään! Aivan kuin olisi hieno suoritus pystyä näpäyttämään kehujaa takaisin, että "hähää, oikeasti näytän kaljulta, siitäs sait, ihan turha yrittää mielistellä!" 

Varmasti jokainen meistä on syyllistynyt tähän itsekin. Joku näyttää ihanaa kuvaa susta ja sun reaktio on luonnollisesti mitätöidä kehu kertomalla mikä kaikki kuvan sinussa on rumaa.

Jos kehut toisen kuvaa, oli se sitten hänen itsensä tai jonkun muun ottama, varmasti tarkoitat sitä kehua aidosti. Ehkä näet kuvassa onnellisen ihmisen, kauniit silmät tai jotain muuta. Onkin aika hämmentävää, kun selviää, että tämä toinen näkee kuvan rumana ja huomaa aivan eri asiat, kuin sinä. Mua ainakin harmittaa kehua jonkun ulkonäköä, jos se johtaa siihen, että toinen kertoo miksi on niin ruma. Se saa tuntumaan, että ois vissiin parempi pysyä hiljaa, niin tilanne pysyisi neutraalina. Jääkö siitä kenellekkään hyvä mieli, jos kehun toisen näyttävän hyvältä ja hän vastaa, että näyttää ihan läskiltä..?


ulkonäkö, itsensä hyväksyminen-10 ulkonäkö, itsensä hyväksyminen-1-side

Musta on otettu älyttömästi kuvia blogin takia viimeisten vuosien aikana. Tietysti oon oppinut olemaan kuvissa niin, että lopputulos miellyttää itseäni ja sitten vielä valitsen vain parhaat jakoon. Tämän tekstin aiheeseen liittyen pyysin Joannaa ottamaan musta joitain arkisia kuvia. Sellaisia kuvia, joissa en poseeraa tyypillisellä tavalla tai yritä näyttää parhaalta versiolta itsestäni. En katsonut kameran ruudusta millaisia kuvia Joanna ottaa, miltä mun asento näyttää tai kuinka mun hiukset on. Joanna sai valita ja editoida hänen mielestä parhaat mun näköiset kuvat, jotka hän sitten lähetti mulle ja ne on nyt esillä tässä postauksessa!

Kuvissa näkyy paljon mun "huonompaa" puolta ihan vaan kuvausolosuhteiden vuoksi. Tätä puolta harvemmin näkyy, sillä tykkään toisesta puolesta kasvojani enemmän ja siitä on tullut lukemattomien kuvien myötä myös tutumman näköinen. Ennen en tykännyt tältä "huonommalta" puolelta otetuista kuvista yhtään, mutta nykyisin nekin on kivoja. Välillä myös paljon kivempia kuin "paremman" puolen kuvat, sillä ne alkaa vähän jo kyllästyttämään :D

Joitain vuosia sitten monet näistä tämän postauksen kuvista ois olleet mun mielestä just sellaisia hyi näytänkö tolta -kuvia, mikä on aika käsittämätön ajatus. Miksi itsestään ees haluaa ajatella niin rumasti? Se kun ei ole mikään absoluuttinen totuus, että oon ruma, koska mun vasen suupieli kääntyy alaspäin. Se on vaan mun mielipide ja oikeastaan se on ruma piirre vaan minussa, ei kenessäkään toisessa. Eihän sillä oo mitään väliä jos jonkun toisen suupieli kääntyy alaspäin, joten miks mun suupielellä olis yhtään sen enempää väliä? Miksi siis tieten tahtoen haluaisin ajatella tätä omaa piirrettäni rumana ja huomata vaan sen kaikista kuvista? Eihän siinä oo mitään järkeä.


ulkonäkö, itsensä hyväksyminen-6-side id ulkonäkö, itsensä hyväksyminen-13 ulkonäkö, itsensä hyväksyminen-12-side

Mitä jos jatkossa suhtautuisit kehuihin eri tavalla?

Jos joku kehuu mielestään ihanaa kuvaa sinusta, voisitko miettiä tämän ihmisen näkevän kuvassa oikeasti jotain ihanaa? Kiittää kauniisti ja vaikka vilpittömästi kysyä miksi hän tykkää siitä kuvasta. Saatat saada vastaukseksi jotain, jota et itse huomaa kuvasta tai johon et edes kiinnittänyt huomiota, koska näit ainoastaan sen typerän suupielen tai jonkun muun piirteen. Pystyisitkö hetkeksi irroittautumaan siitä syvälle juurtuneesta itsekriittisyydestä ja hyväksymään sen, että kyllä siinä kuvassa on oikeasti jotain hyvää, kun joku sitä kehuu? Kyseessä on tottakai mielipide, mutta oma - ikävän usein negatiivinen - mielipide on kaikkea muuta kuin puolueeton, joten miksi et uskoisi sitä toisen ihmisen puolueettomampaa mielipidettä. Ja vaikka aidosti olisittekin eri mieltä siitä, onko kuva hyvä vai ei, kyseessä ei ole kilpailu, joka täytyy voittaa todistamalla kuvan olevan ruma tai sinun olevan lihava. Mietippäs: joku kertoo sun hymyn olevan ihana ja vastaat, että sulla on kauheat jenkkakahvat. Miten ne liittyy toisiinsa? Ei kyllä yhtään mitenkään.

Seuraavalla kerralla, kun kehut toisen kuvaa ja saat vastaukseksi jonkin negatiivisen kommentin tämän toisen omasta ulkonäöstä, niin mitä jos pysäyttäisit tilanteen hetkeksi. Kysyisit suoraan miksi toinen näkee itsensä niin ikävästi ja kertoisit miksi itse tykkäät siitä kuvasta. Siitä voi seurata mielenkiintoinen keskustelu ja vaikkei seuraisi, niin toinen saattaa jäädä mietiskelemään sanomaasi ja todeta itsekseen, että hyvä kysymys.


ulkonäkö, itsensä hyväksyminen-15-side ulkonäkö, itsensä hyväksyminen-9 ulkonäkö, itsensä hyväksyminen-14-side

Jos kiinnostaa, niin käy lukemassa mun postaus Miten minä näen itseni?, jonka oon kirjoittanut neljä ja puoli vuotta sitten. Siinä on asiaa samaan aiheeseen liittyen ja pohdiskelua omasta ulkonäöstäni, jota en nyt avannu sen enempää. Hassua huomata, että vaikka teksti on vuosia vanha ja oon kasvanut hurjasti tässä välissä, pitää tuo teksti edelleen paikkansa enkä muuttais siitä mitään. Paitsi ehkä joitain turhan dramaattisia kuvailuja, haha. Mutta asiana ja ajatuksena voisin kirjoittaa saman tekstin vaikka huomenna!

Yrittäkää muistaa tämä seuraavalla kerralla, kun kehuja seuraa jokin negatiivinen huomio. Tiedän omasta kokemuksestakin, että tämä tapa vähätellä toisen kehua voi olla niin pinttynyt, että ne sanat vaan tulee suusta ihan huomaamatta. Sen tajuttuaan voi kuitenkin sanoa vaikka "apua, ihan kamalaa, että reagoin noin - kiitos"!

Siinä tulevaisuuteen pieni tehtävä, joka todellakin kannattaa tehdä niin itsensä, kuin kehujien vuoksi. Eikö ois ihanaa, jos voisit automaattisesti uskoa sen, mistä sua kehutaan? Että pystyisit vilpittömästi kiittämään kehusta ja saamaan myös toiselle hyvän mielen? Ja sama toisin päin: voisit kehua muita ilman kiusallista jälkipuintia vatsamakkaroista tai otsalla olevasta näpystä. Voisit kehua ja huomata, kuinka kehun kohde aidosti ilahtuu.

Vai mikä kehujen tarkoitus sitten on, ellei se ole hyvän mielen jakaminen?

<3


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Kuukauden luetuimmat