tiistai 26. helmikuuta 2019

HEMMOTTELUILTA JA SARJAVINKKI

hemmotteluilta-1

Pidin perjantaina pienimuotoisen hemmotteluillan kotona. Olin ihan vähällä siirtää hemmotteluhetkeä jollekin muulle päivälle, koska kello oli jo yli puolen yön. Oon yrittäny nyt pitää suunnitelmistani kiinni, vaikka se "oikea aika" ois menny jo ohi. On niin helppoa siirtää esimerkiksi treenaamista ja kouluhommia sillä selityksellä, että kello on jo niin paljon tms. Seuraavana päivänä kuitenkin tulee uudestaan se jokin syy, miksi sitä on siirtämässä uudestaan. Nyt oon pitäny kiinni siitä, että treenaan, opiskelen tai teen jotain edes vähän ja vaikka "väärään" aikaan, jos se on ollu mun suunnitelma päivälle. Sama juttu siis tämän hemmotteluillan kanssa. Ens kerralla osaan varmasti alottaa aikasemmin, koska muuten se venyy yöhön asti :D Kaiken jatkuva skippailu ja siirtäminen saa loppua nyt.


hemmotteluilta-3-side

Tein itelleni kylvyn, laitoin kasvonaamion, kuvan hoitoainetta kosteisiin hiuksiin ja hiukset nutturalle. Mulla ei oo käytössä mitään tiettyä shampoota tai hoitoainetta, mutta niiden pitää olla kosteuttavia. Ostin tän hoitoaineen lähikaupasta edellisen loputtua ja hiusten sähköisyys loppu kuin seinään. En oo oikein perehtyny siihen mitä aineita näissä pitäis olla tai mitä ei ainakaan sais olla. Nyt oon menny ihan vaan sillä mikä tuntuu toimivan omiin hiuksiin ja ehkä joskus sitten perehdyn tarkemmin. Oon joskus kokeillu joitain ns. hyviä ja puhtaita pesuaineita hiuksille, mutta ne ei oo lyhyellä käytöllä ollu kovin hyviä, enkä oo jaksanu testata pidempää jaksoa siinä toivossa, että ne joskus alkaiskin toimimaan..

Oon kattonu viimeaikoina vielä normaalia enemmän kaikkia synkempien aiheiden sarjoja ja dokkareita. Viimeisimpinä Auschwitz, Dirty John ja Ted Bundyn haastattelut. Halusin kattoa hetken jotain vähän kevyempää, sillä en ajatellu olevani kylvyssä kovin pitkään.

Valitsin Netflixistä tosi-tv sarjan Ensitreffit x 5. Yhdessä jaksossa yksi henkilö käy ensitreffeillä viiden ihmisen kanssa ja päättää kenen kanssa haluaa toisille treffeille. Jossain vaiheessa havahduin siihen, että oon lisännyt kuumaa vettä aika monta kertaa ja meneillään oleva jakso oli jo viides.

Todella hyvä ja mielenkiintoinen sarja! Aiemmin näkemäni deittailuohjelmat/-pätkät on ollu aika pinnallisia ja joskus jopa ihan övereitä. Ehkä turhin ikinä kattomani pätkä oli sellanen, jossa bestis valitsi 17v siskolleen poikaystävää ja karsi tyyppejä aivan älyttömillä kriteereillä :D Esim se, että poika tykkäs katsoa kauhuelokuvia oli ehdoton ei, koska tää 17v tyttö ei tykänny kauhuelokuvista. Yks poika tykkäs kuunnella jazzia ja joutu pois, koska tyttö tykkäs popista....
Todellista aivot narikkaan katsottavaa siis.


hemmotteluilta-4

Nää Ensitreffit x 5 -jaksot, ihmiset, tilanteet ja keskustelut oli ihanan tavallisia, jos niin voi sanoa. Kaiken lisäksi sarja oli kuvattu tosi hyvin. Aloin miettimään deittailua ja ihmisten tapaamista omalta kohdaltani ja tuntu, että opin jotain itsestäni ja treffailusta ylipäätään ihan vaan noiden jaksojen ansiosta. Tekis mieli kokeilla ihmisten tapaamista noin, että toisesta ei oo mitään ennakko-oletuksia tai taustatietoja. Tosin ilman, että sitä kuvattais, heh.

Mun kaikki säädöt ja suhteet on aina alkanu jollain tavalla siitä, että oon vaan bongannu jotain itteäni kiinnostavaa ja vieny hommaa eteenpäin. Ihan vaihtelun ja mielenkiinnon vuoksi ois jännä nähdä kiinnostuisinko jostain eri tyylisestä ihmisestä, jos sille kiinnostumiselle antais mahdollisuuden. En oo tunnistanu mitään tiettyä "tyyppiä", josta kiinnostun, mutta eiköhän siinä ole joku syy, miksi tietyt ihmiset on herättäny mun kiinnostuksen, vaikken oo tienny ihmisestä juuri mitään tai yhtään mitään... Ois siis kiva ja ehkä ihan tervettä vaihtelua kiinnostua jostain ihmisestä sen takia, millainen se ihminen on, eikä sen jonkun oman ajatuksen takia. En kyllä tiiä miten se käytännössä onnistuis, sillä en oo koskaan kiinnostunu kenestäkään tutustuessa, jos en oo ollu kiinnostunu jo ennen tutustumista. Hmmm..

MUTTA tuosta sarjasta vielä se, että henkilöistä ja heidän välisistä kemioista sai sen verran kiinni, että vain yksi valinta tuli mulle yllätyksenä. Oli mielenkiintosta tarkkailla ihmisiä ja arvailla kuka tulee valituksi toisille treffeille. Jaksoissa ei ollu mitään dramaattisia välispiikkejä, eivätkä ihmiset kommentoineet toisiaan tai treffien kulkua kameralle. Jaksot oli vaan niitä treffejä ja siitä iso peukku.

Ps. Mua naurattaa tää, että oon viimesissä postauksissa päätyny kirjottamaan jotain Icebugeista ja ne puski mukaan tähänki postaukseen tuon laatikon logon myötä... :D



perjantai 22. helmikuuta 2019

TALVIPÄIVÄ NUUKSION KANSALLISPUISTOSSA

talvipäivä nuuksiossa-1

Hypättiin Iran kans autoon ja ajeltiin Nuuksion kansallispuistoon viettämään aurinkoista kevänpäivää. Nähtiin about 10 muuta ihmistä ja olin ainoa, jolla ei ollu mitään ongelmia pysyä pystyssä - kiitos Icebugit :D Välillä talutin Iraa pahimpien jäätiköiden yli ja edes liukasteleva ystävä käsikynkässä ei saanu mua liukastelemaan. Oon nyt muutaman kerran käyttäny joitain muita kenkiä, kuin Icubugeja, ja arvostus Icebugeja kohtaan on noussu entisestään haha. Ne jalassa kävellessä on ihan oikeasti unohtunu, kuin liukasta tuolla oikeasti on, koska niiden kans yhtäkään askelta ei joudu varomaan.


talvipäivä nuuksiossa-14-side talvipäivä nuuksiossa-5 talvipäivä nuuksiossa-4-side

Juotiin teetä, syötiin mustikoita ja vaan fiilisteltiin elämää. Ira kuuluu mun kiitos some tästä ystävästä -kategoriaan :D Sillon ku nähtiin toisen kerran, meiltä kysyttiin miten me tutustuttiin. Alettiin sitten miettimään ja kertomaan sitä hommaa meidän molempien omista näkökulmista.

Ira osti multa presettejä.

Olin migreenissä, enkä saanu lähetettyä presettejä heti samana päivänä, niin Ira laittoi mulle meiliä nätisti kysyen mikähän aikataulu preseteissä on.

Meilissä oli linkki Iran portfolioon ja menin kattomaan. Kuvat oli kivoja, availin niitä ja huomasin, että johonkin kuvaan oli jääny joku "ökökölö" nimi ja vastasin vinkaten tästä nimestä, koska oletin sen olevan vahinko :D

Selailin Iran Instagramia ja siitä tuli sellanen fiilis, että tää vois olla mun tyyppinen ihminen. Kysyin, että nähäänkö/käydäänkö kuvailemassa joskus.

Sen jälkeen ollaan nähty aika paljon ja kyllä, Iran Instagramista välittyny fiilis oli oikea, just mun tyyppinen ihminen<3


talvipäivä nuuksiossa-7-side talvipäivä nuuksiossa-2 talvipäivä nuuksiossa-9-side talvipäivä nuuksiossa-11 talvipäivä nuuksiossa-6

Mulla on nyt pari viikkoa aikaa hoitaa hommia ja lukea tenttiin, sitten lähden pienelle seikkailulle. Viikoksi Jyväskylään ja siitä viikoksi Lappiin. Mulla on tuosta tulevasta parista viikosta jotenkin sellainen kutkuttava fiilis. Tiedossa ei oo mitään ihmeellistä tai kovin edes erikoista, mutta se tuntuu silti pieneltä seikkailulta.

Mulla on nykyisin aina reissusta palatessa pieni jännitys siitä, miten mun kasvit voi ja heti ensimmäisenä kotiin tullessani otan pienen kasvikierroksen :D Oon myös superinnoissani tästä lisääntyneestä valon määrästä, enkä malta oottaa millon kasvit jatkaa kasvamistaan. Tää on nyt ensimmäinen kevät, kun koen olevani aika hyvin perillä tästä koko crazy plant lady -olemisesta, joten mielenkiintoisia kuukausia edessä kasveja kytäten haha.

Seuraavaksi suunnitelmissa pieni kotitreeni, suihku, smoothie/tuorepuuro/siemenannos ja opiskelua. Kivaa viikonloppua!


perjantai 15. helmikuuta 2019

MUN YSTÄVÄNPÄIVÄ

ystävänpäivä-3ffff

Eilinen oli ystävänpäivä ihan kirjaimellisesti. Näin kolmea kaveria ja olisin nähnyt neljää, jos yksi ei olisi joutunut perumaan. Musta tuntuu, että tuollaisen kaverimäärän ajattelukin hengästyttää, sillä en oo tottunu näkemään kavereita tälleen. Hyvä, jos yhtä kaveria viikossa.. Nyt oon kuitenkin nähnyt paljon aiempaa enemmän kavereita, kuten lupailin itselleni uuden vuoden jälkeen omaa hiljalleen tapahtunutta erakoitumistani miettien.

Olin jo aikasemmin sopinut näkeväni kahta ystävää, joista toinen asuu kauempana ja ollaan jo pitkään yritetty sopia aika näkemiselle. En ollu edes tajunnu päivän olevan ystävänpäivä, eikä tääkään kaveri, kenen kanssa sovittu näkeminen onnistui :D

Sovittiin extempore yhden kaverin kanssa, että nähdään aamulla, hengailtiin hetki meillä ja käytiin sushilla. Tää kaveri on tosi allerginen eläimille, eikä edes allergialääke auta, vaan hetken täällä oltuaan alkaa olemaan tosi tukkoinen. Mäkin huomaan sen, kun toinen alkaa yhtäkkiä kuulostamaan tosi flunssaiselta. Kaveri naureskeli, että on sellanen jatkuva flunssaolo päällä, kun hän on käyny meillä tyyliin joka toinen päivä viime aikoina.

Aiemmin koirien on pitäny pysyä lattialla, kun ollaan sohvalla, mutta eilen Rocky nukku kaverin sylissä tässä sohvalla ja kaveri tokaisi, että allergiaoireet on muutenki sen verran pahat täällä, että otetaan nyt sitten kaikki ilo irti näistä koirista. Harmittaa tosi paljon toisen puolesta ja mietin, että mulla ois varmaan samanlainen tilanne, jos en ois jostain syystä alkanu siedättymään koiriin yhtäkkiä joskus 8 vuotta sitten. Eipä ois näitä kahta koirakaveria täällä, jos mun allergia ei ois helpottanu..


ystävänpäivä-1-side

Olin valmistautunu hengähtämään hetken kotona, ennen leffaan lähtöä, mutta sitten Elle soitti. Raasulla oli menny ulkoinen kovalevy rikki ja seuraavaksi aamuksi deadline yhden kuvaprojektin kans, joten lupasin lainata oman ulkoisen kovalevyn. Elle tuli tähän ja huomattiin, että hänen konekin oli ihan pois pelistä. Siinä sitten mietittiin, että mitä tehään ja sanoin, että voidaan editoida ne kuvat mun koneella. Mun piti kuitenki lähteä sinne leffaan, niin Elle jäi tänne koirien kans jatkamaan hommia :D

Ellellä oli hommat käynnissä vielä, ku leffa loppu ja toin meille vähän iltapalaa. Oli aika hassua palata kotiin, kun täällä oli joku kaveri hommissa ja vieläpä mun koneella. Mulla oli itelläki kaikkia kuvia, joita oisin halunnu kattoa ja tuntu jotenki tosi kummalliselta tajuta, että ainiin eihän mun kone ookkaan vapaana haha. Kävi varmaan kolme kertaa mielessä, että voisin tässä samalla kattoa ne kuvat :-D

Kiitos Elle näistä kuvista, jotka nappasit musta!


ystävänpäivä-4ffff ystävänpäivä-5-side

Elle kysy mitä leffaa mennään kattomaan ja tajusin, ettei mulla oo mitään tietoa. Olin sanonu mun leffakaverille Ullalle, että saa valita ihan minkä vaan leffan. Oli oikeastaan aika hyvä sattuma, että päädyttiin sopimaan leffatreffit ystävänpäivälle just Ullan kans. Ulla on mun vanhin kaveri ja ainoa, jonka kans oon ollu kavereita ala-asteelta asti. Ala- tai yläasteelta ei oo jääny ketään muuta kaveria. Lukioajoiltakin ihan vaan muutama, joiden kans oon tekemisissä aika epäsäännöllisesti.

Ullalle on jopa oma tägi mun blogissa :--D<3 Voitte mennä sen kautta kattomaan joitain kamalan vanhoja ja outoja postauksia hahah. Meillä on ollu Ullan kans välillä pitkiäkin kausia, kun ei olla oltu tekemisissä ollenkaan. Meiän ystävyyssuhteessa on kuitenki jotain sellasta, jota en osaa nyt kuvailla. Esimerkiksi oltiin välillä leffassa käsi kädessä ja hipsuteltiin toisiamme. Samaa voisin tehdä esim mun äidin kanssa, mutta en keksi ketään muuta kaveria, jonka kanssa tuollainen tapahtuis luonnollisesti, eikä kumpikaan miettis, että mitä helvettiä tapahtuu :D On mulla pari kaveria, jonka kädestä voisin ottaa leffassa, mutta tiiän, että he miettis mielessään, että okei mikä homma :---D Ehkä kysyisivät tai sanoisivat jotain, mutta se ei olis kuitenkaan ihan täysin luonnollista, niinku Ullan kans. Ja kun ei mulla oo mitään pakkomiellettä saada istua leffassa käsi kädessä, niin jättää ne hommat tehtäväksi oikeiden tyyppien kans.

Niin jotenki Ulla oli just täydellinen ystävänpäivädeitti, koska sai istua leffassa käsi kädessä ja paijattavana, vaikkei ollutkaan treffeillä<3


ystävänpäivä-7-side

Iloisena yllätyksenä Ulla oli valinnu meille A Star Is Born -leffan. Tää leffa on pitäny mennä kattomaan jo pidempään ja ootin hulluna sitä hetkeä, kun Shallow lauletaan. Hmm. Tarinallisesti leffa oli hyvä, mutta jotain jäi kuitenki puuttumaan. Kaikki laulukohdat sen sijaan oli ihan superhyviä ja kuuntelin niitä niin leveästi hymyillen, että jotaki ois voinu huvittaa, jos ois sattunu kattomaan muhun päin. Shallow biisin aikana hymyilin ihan yhtä leveästi, mutta mua alko myös itkettämään. Oli jotenki niin hyvä ja onnellinen olo ja se biisi herättää älyttömästi fiiliksiä.

Oon koko tämän päivän kuunnellu Shallow ja Always Remember Us This Way kappaleita. Oon samalla siivonnu ja laulanu mukana just sen verran kovaan ääneen, ettei se kuitenkaan häiritsis naapureita.

Aivan ihana ystävänpäivä, kiitos kaikki ystävät - te keitä näin ja kaikki muutkin, kun olette olemassa<3



keskiviikko 13. helmikuuta 2019

LIUKASTA, LOSKAISTA, SATEISTA

loskasää ja vesisade helsinki-1

Viimeaikoina on ollu sellaset säät, että vähän huolettaa vanhojen ihmisten puolesta. Itseasiassa samalla reissulla, ku otettiin nää kuvat, nähtiin kadun toisella puolella ryhmä aasialaisturisteja liukastelemassa eteenpäin. Kadunkulmassa oli ilmeisesti vielä vähän normaalia liukkaampi kohta, sillä ensimmäisenä kävellyt nainen liukastui selälleen ja ainakin viisi saman porukan ihmistä meinas pyllähtää siinä samaisessa kohdassa. Onneksi naiselle ei käynyt mitään, vaan matka jatkui märässä takissa..

Mulla on nyt ollu Icebugit käytössä ja ne on niin hyvät, etten osaa kirjottaa riittäviä kehuja. Lainasin vuodenvaihteessa yksiä Icebugeja ja yllätyin miten kivat ne oli jalassa. Äiti kyseli tarvisinko lämmintä talvitakkia lahjaksi, mutta en tarvinu, ku mulla on jo yks hyvä talvitakki. Hetken päästä keksin, että ainoa juttu, mitä voisin tarvita on Icebugit!

Mun mielikuva Icebugeista oli sellanen, että ne ei oo kaikista kauneimpia kenkiä, mutta ajavat loistavasti asiansa koirien kans ulkoillessa. Löysin kuitenkin Prismasta niin nätit ruskeat Icebugit, että oon käyttäny niitä nyt aina ulkona tai suurimmaksi osaksi ulkona ollessani. Sisällä ne ei luonnollisestikaan oo niin kätevät piikkiensä takia, mutta kyllä niillä kauppareissun hoitaa.

Ajattelin ottaa kuvia, joissa näkyy ne kengät ja kirjoittaa vähän lisää, mutta siis. Jokainen - oikeasti jokainen - on ihmetelly onko mun kengät oikeasti Icebugit, kun ne on niin hienot :D Ne on oikeastaan aika samannäköiset, kuin mun ruskeat maiharit, eikä sellaiset työmiehen ulkokenkien näköset haha.


loskasää ja vesisade helsinki-4 loskasää ja vesisade helsinki-3-side

Ei täällä muuten mitään ihmeempää. Oon ottanu tavoitteeksi oppia tekemään täydellistä munakokkelia. Hahhaha apua munakokkeli on oikeastaan aika kamala sana. Scrambled eggs kuulostaa paremmalta. Söin yks päivä Kuumassa ihanat scrambled eggsit ja kattelin kotona Jamie Oliverin ja Gordon Ramsayn ohjevideot. Muutamat testiversiot oon jo ehtiny tehä ja ihan hyvältä tää kehityssuunta vaikuttaa, vaikka vielä pitääkin treenata.

Oon kattonu viimeaikoina ihan hulluna kaikkia pitkiä ja lyhyitä dokkareita. Nyt en enää muista pitikö mun sanoa noista dokkareista jotain, mutta oon katellu myös joitain YouTube-videoita ja nauranu vedet silmissä kommenttiosaston helmille.

Tää voi hyvinki olla just niitä juttuja, jotka on naurattanu itteä vaan sopivassa mielentilassa, mutta päätin nyt jakaa tän mahdollisuuden hilpeyteen teiän kanssa, koska nauran täällä ääneen nytki ihan vaan näitä juttuja miettiessä :--D

Tästä voi kurkata sen videon ja tässä kommentit, joille nauroin (ja nauran edelleen) ihan liikaa. Ymmärrätte kyllä toivottavasti jos katotte tuon videon..

3:09 he actually seasoned his spatula

Little bit of salt, little bit of pepper. seasons the spatula

That bread looks like he just found it in a 5000 years old cave

You forgot the part where you do cocaine beforehand.


Okei pakko jakaa vielä yks älyttömän hauska, mutta samalla todella hämmentävä video, jossa puidaan Trumpin ihme kommentteja eri maista. Tuskin ootte missannu sitä Trumpin kommenttia, että Suomessa ei oo niin paljon metsäpaloja, koska täällä haravoidaan yms... :D Vaikka oisitte, muttette oo nähny kyseistä pätkää, niin kattokaa. Tässä videossa siitä ja muutamasta muusta.


loskasää ja vesisade helsinki-2

Tää postaus on kyllä pomppinu todella randomisti aiheesta toiseen, mutta tällaisen tekstin kirjoittaminen kertoo yleensä siitä, että oon hyvällä fiiliksellä. Tällaista kun pystyy kirjoittamaan vaan silloin, kun on hyvä ja rento fiilis. Mulla ei tuu nyt mitään järkevää mieleen, joten lopetan ennenku jatkan tätä päätöntä asiasta toiseen hyppimistä :D Kuullaan!

Ps. tuo kauluspaitamainen paita ja laukku on Espoon kierrätyskeskuksesta ja molemmat vaan muutaman euron. Jos tekee mieli shoppailla, niin suosittelen kiertelemään kirppiksiä ja kierrätyskeskuksia!


keskiviikko 30. tammikuuta 2019

26-VUOTIAS MINÄ

26-vuotias minä-5-side

Täytin vuosia oikeastaan jo yhdeksän päivää sitten ja aattelin nyt kirjoittaa vähän tän iän fiiliksiä. Tavallaan 26-vuotias minä tuntuu jo yllättävän vanhalta - siltä, että missä välissä on muka menny esimerkiksi viimeiset viisi vuotta. Mutta musta ei oo tuntunu yhtään siltä, että apua oonpas nyt vanha, mikä kaikessa koomisuudessaan tuntuu olevan melkeen jopa normi about mun ikäisille tytöille. Tätä kirjoittaessa tuli kyllä sellanen hetkellisen pöllämystynyt olo, että hetkonen oonko mä nyt sittenkään 26-vuotias vai paljonko näitä vuosia on :D

Ajattelin lukea joku päivä kaikki vanhat synttäripostaukset, että mitä mun päässä on pyörinyt minäkin vuosina. Luin viime vuoden postauksen, jossa mietin lähinnä sitä milloin on aikuinen tai mistä sen tietää, että on aikuinen vai tietääkö. Nyt musta on tuntunut siltä, että ehkä mä alan jo olemaan aikuinen ja se tuntuu kivalta.

Jos kaikki vuodet kirjattais paperille, niin kulunut vuosi ei ois sieltä värikkäimmästä päästä, vaikka ei tää vuosi oo tarkemmin ajateltuna ollut ihan niin tylsä, kuin äkkiseltään tuntui. Mussa itsessäni on tapahtunut niin isoja muutoksia, että ne varmasti omalta osaltaan tasoittaa kaikkia konkreettisia muutoksia, joita viime vuonna tapahtui. Mun mieli on tasoittunut, joten elämä kokonaisuudessaan on tuntunut tasaisemmalta ja sen myötä myös ne konkreettiset muutokset.


26-vuotias minä-2-side

Kulunut vuosi, elämä 25-vuotiaana, ei todellakaan ollut iloisinta aikaa mun elämässä. Ei se ollut huonoakaan, vaan enemmän sellaista niinku oisin käynnistämässä itteäni uudelleen, kaikki prosessit surraa menemään ja elämä etenee siellä taustalla :D

Just 25-vuotta täyttänyt meikäläinen oli muutamia kuukausia aiemmin päätynyt vihdoin ja viimein psykologin juttusille, saanut sairauslomaa, alkanut viiltelemään ja onneksi myös pystynyt lopettamaan viiltelyn. Kaiken kaikkiaan loppuvuosi 2017 oli aikaa, jolloin ihan kaikki elämässä ja omassa mielessä tuntu kääntyvän ylösalaisin.

Kulunut vuosi olikin siis melkoista hapuilua kaiken suhteen. Tuntu siltä, kuin oman pään sisältö ois ollu jättimäinen palapeli, joka hajotettiin levälleen sanoen "siitä vaan kasaamaan uudestaan". Pikkuhiljaa palasille alkoi löytyä oikeat paikat ja saman palapelin ääressä aherretaan edelleen.

Terapia ja päänsisäisen palapelin uudelleen kokoaminen on tehnyt hyvää ja sen palapelin reunapalat alkaa olemaan paikoillaan. Anteeksi tästä palapeli-esimerkistä, mutta se tuntuu helpoimmalta tavalta selittää tätä..

Nyt 26-vuotiaana musta tuntuu jopa siltä, että äkkiä lisää vuosia! Mitä vanhemmaksi tuun, sitä enemmän elämä ja oleminen alkaa helpottamaan, joten odotan innoissani omaa vanhenemista. Ehkä sitten muutaman vuoden päästä kaikki tuntuu olevan "ok" ja haluaisin pysäyttää vanhenemisen, mutta nyt näen vanhenemisen yhteydessä sisäiseen tasapainoon, itseymmärryksen lisääntymiseen ja mahdollisuuteen tehdä superihmisten juttuja eli käydä esim töissä.

Ajatus siitä, että palaisin ajassa taaksepäin vuoden, viisi vuotta tai vaikkapa kymmenen vuotta, herättää melkein pakokauhun kaltaisia tunteita :D Oon niin onnellinen, että oon 26-vuotias, enkä malta oottaa, että vuoden päästä oon jo 27-vuotias!




lauantai 19. tammikuuta 2019

IHANA AAMU

ihana aamu-4-side

Nukuin loppuviikosta pikkusen normaalia vähemmän, joten simahdin eilen just sopivaan aikaan. Heräsin tänään vielä vähän unisena joskus yhdeksältä ja kattelin hetken sarjaa sängyssä makoillen. Mulla on nykyisin monesti sellainen olo, että väsyttää, muttei nukuta. Ois niin helppoa nukahtaa aina heti sänkyyn päästyä ja nukkua niin pitkään, että herätyskello soi silloin, kun on aika herätä.

Laittelin tavaroita paikoilleen ja join kahvia kodin lempipaikalla parhaassa seurassa eli koirien ja auringonvalon kanssa. Nyt juon vielä tämän yhden kahvikupillisen ja jatkan kodin siivoamista.


id ihana aamu-5 ihana aamu-1-side ihana aamu-10 ihana aamu-2-side ihana aamu-9-side

Kutsuin joitain kavereita viettämään iltaa tänään, mutta viivyttelin asian suhteen niin pitkään, että mielenkiinnolla odotan, kuin moni pääsee paikalle :D Ajattelin eilen peseväni hiukset tänään, mutta skippasin sen ajatuksen nyt aamulla. Näitä kuvia kattoessa tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ehkä mun pitää harkita sitä suihkua vielä uudemman kerran.. Eiköhän näillä pärjätä vielä, mutta pidetään suihkun mahdollisuus kuitenkin auki!

Ihanaa viikonloppua kaikille<3




torstai 17. tammikuuta 2019

KAIKEN MAAILMAN KAUNEUSHOITOJA

kaunaushoidot-1-tile

Istuin paljain säärin kylppärissä pesemässä hampaita joitain päiviä sitten, kuten kuvien aikaleimastakin näkee. Lepuutin jalkoja lavuaarin reunalla ja kattelin mun säärikarvoja. Yhtäkkiä aloin miettimään milloinhan oon sheivannu viimeksi ja miksihän sellainen ei tuu edes mieleen silloin tällöin.

Olin edellisinä päivinä katellu somesta, kun vuorotellen tyypit kertoi olevansa matkalla ties mihin hoitoihin. Sokerointia, kulmien kestovärjäystä, ripsien kestotaivutusta, kasvohoitoa, kampaajakäyntiä, manikyyriä, pedikyyriä ja mitä näitä nyt on edes olemassa. Kaiken maailman kauneushoitoja koko some pullollaan.

En oo koskaan somea selatessani kiinnittänyt näihin hoitoihin mitään sen kummempaa huomiota. Itsessään missään näistä ei oo mitään pahaa ja tiettyjä palveluita itsekin somen kautta saaneena ymmärrän sen, että moni vaikuttaja saa hoitoja ilmaiseksi. Kävisin varmasti itsekin kaiken maailman hoidoissa säännöllisesti, jos ne ois sponsoroitu mulle!

Tavallaan oon siis ymmärtänyt, ettei jatkuva hoidoissa käyminen ole mikään yleinen normi kaikille naisille. Suurin osa ei käy missään ja kasvohoito kerran kymmeneen vuoteen saattaa olla joillekin se määrä, miten tällaisia palveluita käytetään. Kyseessä on tietynlainen somenormi, eihän viikoittain työn puolesta matkustavien ihmisten matkustusmäärätkään vastaa keskivertokansalaisen matkustusmääriä.

Puolen yön jälkeen omia säärikarvoja katellessani tuli kuitenkin mieleen, että pitäisköhän munkin käydä jossain vähän freesaamassa itteäni. Ääni päässä huusi, että nyt_stop_seis_lopeta ja päätin kirjoittaa näistä ajatuksista. En pidä itseäni "helpoimpana uhrina" tällaisille ajatuksille, koska tiedän omakohtaisesti sponssatuista palveluista ja nytkin mulla on ollu viimeisen vuoden oma luottokampaaja, joka freesaa mun hiuksia ilmaiseksi. Monia palveluita tulee kulutettua tavallista enemmän, jos sen saa ilmaiseksi tai alennuksella. Tottakai vaikuttajat käy paljon hoidoissa, koska suurin osa näistä palveluista on joko ilmaista tai tosi halpaa. Kyllähän säkin meet käymään kasvohoidossa, jos saat lahjakortin, vaikket omakustanteisesti harrastaiskaan sellaista. Ei vaikuttajatkaan kaikkea saa ilmaiseksi ja yhtälailla ei-vaikuttajista löytyy ihmisiä, jotka tykkäävät laittaa rahaa itsensä hemmotteluun hoitojen merkeissä.

Missään kauneushoidoissa ei edelleenkään oo mitään pahaa, mutta miten se oikein vaikuttaa meihin, jos jatkuvasti katsotaan somesta, kun muut käyvät kaunistautumassa milloin missäkin. Tottakai siitä alkaa pikkuhiljaa syntymään normi omassa päässä, koska niin tapahtuu kaikkien asioiden suhteen. Some on täynnä smoothiebowleja, haluat tehdä itsellesikin samanlaisen aamupalan. Kaikilla on ihania aamuisia joogahetkiä olkkarissa, oishan se omakin aamu kiva aloittaa joogaamalla.

On mahdotonta välttyä vaikutteilta, jos käyttää somea. Löytyy paljon elämälle positiivisia vaikutteita, kuten vaikka tuo jooga, ja sitten niitä vaikutteita, joista voi syntyä riittämättömyyden tunteita. Jos some aiheuttaa sulle ikävän tai ahdistuneen olon, voisi olla paikallaan miettiä syitä tälle. Seuraatko vääriä ihmisiä? Uppoudutko liikaa siihen "sometodellisuuteen", jossa kaiken pitäisi olla upeeta?

Mulla on yks älyttömän helppo vinkki, jolla päästä eroon somen synnyttämästä tarpeesta asian, kuin asian suhteen:

 Kuvitellaan tilanne, että seuraat - ehkä vähän ihaillen - somessa upeita ihmisiä, jotka käyvät säännöllisesti vaikkapa suihkurusketuksessa ja laittamassa kyntensä. Susta tuntuu, että oot ihan liian kalpea ja kynnetkin aika mitäänsanomattomat, joten ehkä suihkurusketuksella ja kynsillä saisit olon paremmaksi. Ehkä sitten olisit lähempänä näitä ihailemiasi somettajia ja vaikka et olisi yhtään sen lähempänä, niin et ainakaan olisi ainoa, joka lisäilee kalmankalpeita kuvia someen. Ehkä suihkurusketus ja kynsien laittaminen tekisi susta yhtä hyvän, kuin muut, jotka panostavat omaan ulkonäköönsä..

Suihkurusketus ja kauniit kynnet ei tunnukkaan kovin övereiltä, vaan oikeastaan aika normaaleilta jutuilta nuorten naisten keskuudessa. Ainakin siellä somessa. Unohda hetkeksi somet, vaikuttajat, julkkikset ja instagrambeibet. Mieti niitä ihmisiä, jotka tunnet. Mieti sun perhettä, sukua, ystäviä, koulukavereita, työporukkaa. Kuin monella heistä on suihkurusketus ja laitetut kynnet? Tuskin kovin monella, jos kenelläkään. Onko nämä asiat sitten kuitenkaan niin yleisiä nuorten naisten keskuudessa, kuin some antaisi olettaa?

Jos mietin tällaisia somen synnyttämiä ulkonäköön liittyviä tarpeita itselläni, niin tekis mieli ottaa ripsienpidennykset takaisin tai kokeilla ripsien kestotaivutusta. Pitäis myös saada vähän väriä pintaan. Hiuksiin ois hyvä laittaa huolittelemattoman näköiset oh miten ihanan muhkealla tukalla heräsin -kiharat tai vähintään tehdä joku ponnari- tai nutturakampaus, joka näyttää yhtä rennolta, kuin ne muhkeat kiharat. Niin ja tietty ois kiva, kun karvoja ois pelkästään päässä :D

Nää asiat ei tulis mieleenkään ilman somea tai kuvia itsestäni. Tykkään meikkilookista, jossa mulla ei oo edes ripsaria, mutta vanhoja kuvia + muiden kuvia katsellessa ne ripset tuokin ulkonäköön kivasti näyttävyyttä. Onni onnettomuudessa, mutta "onneksi" mulla on myös niitä kuvia itsestäni, joissa ripsienpidennykset näyttää aivan järkyttäviltä :---D Saan niistä aina hyvän muistutuksen siitä, ettei ripsienpidennykset oo yhtäkuin upea ulkonäkö.. Tarpeeksi lyhyet ripsienpidennykset näyttää hetken hyviltä, mutta siihen se glamour sitten jääkin.

Kestotaivutusta ois kiva kokeilla, muttei mulla oo rahaa sellaiseen. Jos saisin sen ilmaiseksi, niin ilman muuta kokeilisin, kuten varmaan suurin osa teistäkin.

Onko teillä jotain tällaisia somen luomia paineita tai asioita, joista pitäis tehdä/saada/kokea, kun kaikki muutkin?





sunnuntai 13. tammikuuta 2019

SUNNUNTAISIIVOUS

sunnuntaisiivous-7-side

Tänään on ollu loistava siivouspäivä! Olin siirrelly tavaroita paikoilleen ohimennen jo edellisinä päivinä, niin tänään tuli puhdasta melkein itsestään. Tykkään siivoamisesta nykyisin ja tuntuu melko hullulta ajatella jotain viiden vuoden takaista minää, jolla osa tavaroista oli visusti laatikoissaan melkeen vuoden. Se ajanjakso ei suinkaan päättynyt siihen, että olisin laittanut tavarat paikoilleen, vaan muutin eri osoitteeseen. Kyseessä ei myöskään ollu oma kämppä, jossa laatikot ois voinu olla jossain perimmäisessä nurkassa, vaan mun omassa makkarissa kokoajan näkösällä.

En todellakaan oo mikään siivousintoilija ja harvoin täällä on mitenkään putipuhdasta. Koirankarvoja on kokoajan ja kaikkialla, eikä tietyissä paikoissa oleva pölykerros oo mikään kauhistus, mutta tykkään siitä, että tavarat on paikoillaan ja ne näkyvimmät pinnat on siistit.


IMG_2821-side

Karvoista puheenollen, tästä näätte miltä kaikki mun vaatteet ja sohva näyttää :D Pyrkimys karvattomaan tai edes vähäkarvaiseen kämppään ois melko epätoivoista vastavirtaan räpiköimistä, sillä totaalisiivouksesta ja koirien sekopäisestä harjaamisesta huolimatta karvat palaa viimeistään vuorokauden kuluttua.. Toki oon tottunu näihin karvoihin jo aikoja sitten, mutta mielummin valitsen nää karvat, kuin monta kertaa viikossa tapahtuvan imuroinnin ja koirien harjaamisen, joka ei edes vie kovin pitkälle, haha. En ihan oikeasti käsitä, miten näistä voi lähteä niin paljon karvaa ympäri vuoden.


sunnuntaisiivous-1
sunnuntaisiivous-2-side

Tais olla loppukesää, kun satuin katsomaan ikkunasta ulos ja huoltomies huomasi mut viittoen avaamaan alaoven. Porttikongin kattorakenteista tipahteli vettä sen verran hyvään tahtiin, että maassa oli jo lätäkkö. Vuodon lähteen vaihtoehtoina oli neljän eri asunnon kylpyhuoneet, joista yksi tietysti meidän. Ensin tämä huoltomies, ja myöhemmin pari muuta, kävi tutkailemassa kylppäriä löytääkseen vuodon syyn. Muiden asuntojen asukkaita ei saatu heti kiinni keitin huoltomiehelle odotellessa kahvit. Hän oli ulkomaalaistaustainen, mutta asunut Suomessa jo pitkään ja saatiin mielenkiintoinen keskustelu suomen kielestä, kulttuurista ja hänen kokemuksistaan. Musta tällaiset keskustelut on aina älyttömän mielenkiintoisia, sillä oma näkemys kaikesta täällä Suomessa on tietysti vähän erilainen ja jollain tapaa varmasti aika jumahtanutkin sellaisiin oletuksiin ja asioihin, jotka on itelle aina ollu arkipäiväisiä.

Kerran yritin mennä väärästä sisäänkäynnistä Verotoimistoon tai jonnekin ja jäin hetkeksi juttelemaan jostain muusta maasta parikymmentä vuotta sitten tulleen miehen kanssa, joka oli asunut aiemmin Joensuussa. Sekin oli kiva pieni kohtaaminen ja tulipa käytyä läpi Joensuun lisäksi myös Oulun ja Jyväskylän eroja Helsinkiin verrattuna :D

No nyt karkasin ihan aiheesta, mutta siis nää huoltomiehet poisti tuosta kylpyammeen reunasta sellaisen lattiaan asti yltäneen muovisuojuksen, jolloin alta paljastui tää kuvien näkymä. Ajatuksenahan oli varmasti se, että nostaisin suojuksen takaisin paikoilleen, mutta musta tää ammeen reuna oli törkeen siisti ja on edelleenkin! Se vanha reuna oli sellainen kulahtaneen valkoinen muovihärpäke ja ilman sitä koko kylppäri näyttää paljon kivemmalta. En oikein osaa kuvailla tätä, mutta jotenkin rouheammalta ja mielenkiintoisemmalta, kun ennen kylppäri oli aika perus - ihan siisti, mutta vanhan vuokrakämpän kylppärin näkönen, mikä on tietysti ihan ymmärrettävääkin :D


sunnuntaisiivous-4-side

Pyyhin ikkunalautaa ja huomasin, että kiinanruusun kuihtunut kukka oli jääny kiinni ikkunaan. Ehkä vähän huvittavaa, mutta ei niin huvittavaa kuin tää seuraava juttu, jonka kerron. Isi laitteli mulle kuvia ja videoita, kuinka hänen ulkovarastossa ollut koirien ruokasäkki oli tyhjennetty kenkiin. Pussissa oli ollut about 5kg koirannappuloita, jotka oli siirtyny kaikkiin kenkiin, jotka olivat olleet varastossa pystyssä :---D Oli monoa, luistinta, vanhaa talvikenkää ja kaikki täynnä nappuloita. Voitte ihan huviksenne miettiä montako kenkää tarvii, että saa tyhjennettyä 5 kiloa nappuloita niihin.. Yhtäkään nappulaa ei ollu hyllyillä, eikä maassa, kaikki kengissä. Hhahahaha. Pussin pohjassa oli pieni reikä, eikä keksitty mitään muuta selitystä tälle, kuin oravan piilottamat eväät. Oravalla ei kuulemma pitäis olla mitään pääsyä varastoon, mutta tuskin ne nappulat omasta tahdostaankaan on kenkiin siirtynyt. Ne nappulat oli myös aika isoja, joten vaikea kuvitella minkään päästäisen tai hiiren siirrelleen niitä, eikä niillä taida olla edes samanlaista taipumusta piilotella ruokaa.

Varmaan illan vois viettää muutenkin, kuin tyhjentämällä 5 kiloa koiranruokaa kengistä :DD Ehkä kuitenki sen verran huvittava homma kokonaisuudessaan, että operaatiosta pystyy suoriutumaan naureskellen!




perjantai 11. tammikuuta 2019

UUTTA RYTMIÄ ELÄMÄÄN

perjantai-2-side perjantai-3-side

Mun postaustahti ja migreenit kulkee näköjään melkein käsi kädessä, sillä voisin taas vaihteeksi aloittaa kertomalla siitä, kuinka viimeisin migreeni helpotti just aamulla.. :D Vähän hitaasta aamusta huolimatta tää päivä lähti hyvin käyntiin, kun lähdettiin koirien ja uuden kaverin kanssa Rajasaareen.

Oon onnistunu tsemppaamaan aamupalan kanssa, vaikkei sitä kirjaimellisesti ihan aamupalaksi voikaan kutsua. Oon tehnyt erilaisia smoothieita jugurtilla ja kaurahiutaleilla, joista jotkut on ollu juotavia ja jotkut lusikoitavia versioita. Monet aamupalavaihtoehdot tuntuu itelle liian raskailta, mutta smoothiet uppoaa helposti, vaikka niissä ois saman verran kaurahiutaleita, kuin puuroannoksessakin..

Opiskelufiilis on edelleen hyvä, vaikka tässä tulikin tällainen kolmen päivän tauko migreenin takia. Ilmoittauduin tammikuun lopussa olevaan tenttiin ja ainakin vielä tuntuu siltä, että siihen on just sopivasti aikaa - ei liikaa, muttei myöskään liian vähää. Suunnittelin niin, että katon joka arkipäivä yhden luennon ja teen siitä kunnon muistiinpanot. Oon varmaan viimeksi lukion ekalla jaksolla tehny yhtä keskittyneesti muistiinpanoja ja on hämmentävää huomata, miten 100% keskittyminen johonkin vie mukanaan. Teen nyt psykan opintoja ja tää kurssi on kognitiivisen psykologian ja neuropsykologian perusteet. Itsessään psykologia kiinnostaa paljon, mutta oon myös väsänny muistiinpanoja ja havainnollistavia piirrustuksia siihen malliin, että muistan luentojen asioista varmaan puolet ulkoa. Luennot itsessään on kestäny 2 tuntia, mutta mulla on menny helposti 4 tuntia, kun oon kelaillu taaksepäin ja stoppaillu jatkuvasti. Ei pitäis olla uus juttu, että 15% keskittyminen ja puhelimen näprääminen on vähän eri asia, kuin sata lasissa skarppaaminen, mutta nähtävästi se voi vielä näin 25-vuotiaanakin yllättää..

Jotenkin super motivoivaa ja innostavaa nyt, kun oon huomannu, että ehkä tää opiskelu vois onnistuakin tällä kertaa. Migreenissäkin ootin vaan sitä, että olo paranee ja pääsen tekemään muistiinpanoja :D En kuitenkaan halua ahnehtia tämän uuden opiskeluinnon kanssa, joten viikonloput pyhitän ihan muille jutuille. Ehkä tästä tulee samalla se jokin ero arkipäiville ja viikonlopuille, joka multa on puuttunu jo ties kuin pitkään. Oon kaivannu elämään jotain rytmiä ja kun se ei nähtävästi oo tullu tarjottimella eteen, niin kai se rytmi täytyy sitten vaan tehdä itse. Ehkä sen rytmin mukana tulee samalla jokin ryhti tähän touhuun, joka tarkoittaa kaikkea mun elämässä, heh.

Koska päivä meni siellä Rajasaaressa, niin nyt lämmitän ruokaa, laitan kaakaota ja käyn seuraavan luennon kimppuun. Jos oon tarpeeksi tehokas, niin illalla ehtis kattoa vielä jotain sarjaa hetken.. Kivaa viikonloppua kaikille!




maanantai 7. tammikuuta 2019

VÄHÄN ERILAINEN LUPAUS

talvi helsingissä-3

Heippa, toivottavasti joulu ja vuoden vaihtuminen meni hyvin kaikilla!

En ollu ajatellu uutta vuotta sen kummemmin, mutta Lux Helsingin aikataulua hakiessani ehdin hämmästellä hetken onko jo ensi vuoden aikataulu tiedossa, kun Googlen ehdotus oli 'Lux Helsinki 2019'.. En tajunnu asiaa itse ja erehdyin kommentoimaan asiaa ääneen, jolloin vastaus tuli pienen huvittuneisuuden kera :D

En oo ajatellut viime vuotta oikeastaan yhtään mitenkään. En myöskään ajatellut, saati luonut itselleni mitään tavoitteita, paineita tai suunnitelmia tälle vuodelle. Jotenkin on sellainen kivan tasapainoinen fiilis elämästä ja vuosien vaihtumisista, koska mielessä ei oo mitään dramaattista - hyvässä tai huonossa. Vähän sellainen fiilis, että tässä tää elämä nyt on ja katsotaan mihin tää vie vai viekö yhtään minnekkään, heh.

Ilmottauduin nyt muutamiin tentteihin ja yritän saada opintoja vietyä eteenpäin. Tää ei oo mikään "uusi vuosi, uusi minä" ajatus, vaan nyt on muuten elämän kannalta hyvä aika kokeilla, josko tää tällä kertaa onnistuis. Otan nyt kans salikortin, kun loppuvuoden reissailut on pois alta ja mulla on sellainen varovaisen innostunut olo sen suhteen. En oo vuosiin urheillut juuri ollenkaan, koska sellainen väkisin suorittaminen ei oo yhtään oma juttu, vaikka urheilu tietysti tekiskin hyvää.

Nyt mun fiilis on sellainen ikäänkuin antaisin itselleni mielenkiintoisen mahdollisuuden. Oma juttu, parempi ruokahalu, energisempi olo ja varmasti paljon muuta hyvää, mitä urheilun sivutuotteena tulee aina.

Oikeasti mun elämä on ollu jo pitkään suurimmalta osin pelkkää kotona olemista ja ehkä tää on alkanu vähän tylsistyttämään :D En kuitenkaan halua "tuhlata" aikaa johonkin turhalta tuntuvaan, joten opiskelut ja treenaamisen jatkaminen tuntuu nyt hyvältä ja mielekkäältä suunnitelmalta.


talvi helsingissä-2-side

Oon viimeaikoina tutkaillut itseäni vähän eri näkökulmasta kuin ennen. Näin kuukausi sitten yhtä ystävää, jolla oli paha mieli, kun nähdään niin harvoin ja hän oli vähän huolissaan siitä, että onhan meidän ystävyyssuhteessa kaikki hyvin. Puhuttiin asiasta ja sanoin hänelle, että monien kuukausien tauoista huolimatta hän kuuluu niihin ystäviin, joita näen eniten. Eilen nähtiin ja tajusin, etten ollu sen meidän edellisen näkemisen jälkeen nähnyt ketään kaveria. Tämänkin kaverin kanssa ollaan nähty nyt kahdesti rehellisesti sanottuna siksi, koska hän on kysynyt. Tietysti on ollu ihanaa nähdä ja vielä se, että hän on kysynyt, mutta hävettää vähän, että oon itse niin huono pitämään yhteyttä ystäviin.

Mietin sitä, että välissä oli joulu, uusi vuosi ja muutama viikko niiden lisäksi, enkä mä nähnyt ketään kaveria. Hämmästyttävintä on se, etten ollu edes tajunnu koko asiaa. Oon nyt miettinyt sitä, miksi mä en näe ihmisiä tai miksi en koe "tarvetta" nähdä ihmisiä. Miksi oon tyytyväinen, kun oon päivät kotona, käyn koirien kanssa ulkona, siivoilen ja katson sarjoja? Osaan olla tosi sosiaalinen, mutta pakostakin tulee mieleen oonko oikeasti pohjimmiltani joku epäsosiaalinen jurmu..

Tällaisessa omasta tahdosta tapahtuvassa yksinolossa ei tietenkään oo mitään väärää, mutta en oo tajunnut viihtyväni yksin ihan tällaisessa mittakaavassa. Oon yrittäny miettiä miksi oon niin paljon yksin ja tämän valossa uudestaan sitä, millainen persoona mä oikein olen. Haluaisin vaan ymmärtää miksi näin on, eikä tähän liity mun päässä mitään negatiivisia fiiliksiä. Ainoastaan se harmittaa, jos joku ystävä luulee, ettei mua kiinnosta, koska en pidä yhteyttä. En mä pidä oikein keneenkään yhteyttä, enkä tarkoita sitä mitenkään ikävästi, mutta eihän toinen voi tietää sitä.. Varsinkin jos on tottunut aktiivisempiin ystävyyssuhteisiin, niin tää mun hiljaiselo tuntuu varmaan helposti siltä, että mulla ois jotain "parempaa" tekemistä tai "parempia" kavereita, kun todellisuudessa oon vaan yksikseni tajuamatta sitä, että voisin ehkä laittaa viestiä kaverille ja vaikka jopa nähdä..

Ehkä tästä vois tulla mun myöhäinen uuden vuoden lupaus :D Mietin ensin, että yrittäisin olla sosiaalisempi ja nähdä yhtä kaveria viikossa, mutta se saattaa olla vähän liian kova tavoite. Ehkä yritän treffata jonkun kaverin kanssa kerran viikossa, mutta en ruoski itteäni, jos se ei onnistu. Kaksi viikkoa on kuitenkin jo vähän armollisempi aikaväli ja sinä aikana mun täytyy viettää aikaa jonkun kaverin kanssa.

Tuntuu kyllä todella typerältä luvata itselleen tällaista ja toivon, ettei tää nyt kuulosta siltä, että kavereiden näkeminen tulee olemaan samanlainen pakotettu tavoite, kuin vaikkapa laihdutus tai tipaton tammikuu.... :-D Mulla on paljon ihania kavereita ja nyt pitää alkaa edes vähän sosiaalisemmaksi!



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Kuukauden luetuimmat