keskiviikko 30. tammikuuta 2019

26-VUOTIAS MINÄ

26-vuotias minä-5-side

Täytin vuosia oikeastaan jo yhdeksän päivää sitten ja aattelin nyt kirjoittaa vähän tän iän fiiliksiä. Tavallaan 26-vuotias minä tuntuu jo yllättävän vanhalta - siltä, että missä välissä on muka menny esimerkiksi viimeiset viisi vuotta. Mutta musta ei oo tuntunu yhtään siltä, että apua oonpas nyt vanha, mikä kaikessa koomisuudessaan tuntuu olevan melkeen jopa normi about mun ikäisille tytöille. Tätä kirjoittaessa tuli kyllä sellanen hetkellisen pöllämystynyt olo, että hetkonen oonko mä nyt sittenkään 26-vuotias vai paljonko näitä vuosia on :D

Ajattelin lukea joku päivä kaikki vanhat synttäripostaukset, että mitä mun päässä on pyörinyt minäkin vuosina. Luin viime vuoden postauksen, jossa mietin lähinnä sitä milloin on aikuinen tai mistä sen tietää, että on aikuinen vai tietääkö. Nyt musta on tuntunut siltä, että ehkä mä alan jo olemaan aikuinen ja se tuntuu kivalta.

Jos kaikki vuodet kirjattais paperille, niin kulunut vuosi ei ois sieltä värikkäimmästä päästä, vaikka ei tää vuosi oo tarkemmin ajateltuna ollut ihan niin tylsä, kuin äkkiseltään tuntui. Mussa itsessäni on tapahtunut niin isoja muutoksia, että ne varmasti omalta osaltaan tasoittaa kaikkia konkreettisia muutoksia, joita viime vuonna tapahtui. Mun mieli on tasoittunut, joten elämä kokonaisuudessaan on tuntunut tasaisemmalta ja sen myötä myös ne konkreettiset muutokset.


26-vuotias minä-2-side

Kulunut vuosi, elämä 25-vuotiaana, ei todellakaan ollut iloisinta aikaa mun elämässä. Ei se ollut huonoakaan, vaan enemmän sellaista niinku oisin käynnistämässä itteäni uudelleen, kaikki prosessit surraa menemään ja elämä etenee siellä taustalla :D

Just 25-vuotta täyttänyt meikäläinen oli muutamia kuukausia aiemmin päätynyt vihdoin ja viimein psykologin juttusille, saanut sairauslomaa, alkanut viiltelemään ja onneksi myös pystynyt lopettamaan viiltelyn. Kaiken kaikkiaan loppuvuosi 2017 oli aikaa, jolloin ihan kaikki elämässä ja omassa mielessä tuntu kääntyvän ylösalaisin.

Kulunut vuosi olikin siis melkoista hapuilua kaiken suhteen. Tuntu siltä, kuin oman pään sisältö ois ollu jättimäinen palapeli, joka hajotettiin levälleen sanoen "siitä vaan kasaamaan uudestaan". Pikkuhiljaa palasille alkoi löytyä oikeat paikat ja saman palapelin ääressä aherretaan edelleen.

Terapia ja päänsisäisen palapelin uudelleen kokoaminen on tehnyt hyvää ja sen palapelin reunapalat alkaa olemaan paikoillaan. Anteeksi tästä palapeli-esimerkistä, mutta se tuntuu helpoimmalta tavalta selittää tätä..

Nyt 26-vuotiaana musta tuntuu jopa siltä, että äkkiä lisää vuosia! Mitä vanhemmaksi tuun, sitä enemmän elämä ja oleminen alkaa helpottamaan, joten odotan innoissani omaa vanhenemista. Ehkä sitten muutaman vuoden päästä kaikki tuntuu olevan "ok" ja haluaisin pysäyttää vanhenemisen, mutta nyt näen vanhenemisen yhteydessä sisäiseen tasapainoon, itseymmärryksen lisääntymiseen ja mahdollisuuteen tehdä superihmisten juttuja eli käydä esim töissä.

Ajatus siitä, että palaisin ajassa taaksepäin vuoden, viisi vuotta tai vaikkapa kymmenen vuotta, herättää melkein pakokauhun kaltaisia tunteita :D Oon niin onnellinen, että oon 26-vuotias, enkä malta oottaa, että vuoden päästä oon jo 27-vuotias!




lauantai 19. tammikuuta 2019

IHANA AAMU

ihana aamu-4-side

Nukuin loppuviikosta pikkusen normaalia vähemmän, joten simahdin eilen just sopivaan aikaan. Heräsin tänään vielä vähän unisena joskus yhdeksältä ja kattelin hetken sarjaa sängyssä makoillen. Mulla on nykyisin monesti sellainen olo, että väsyttää, muttei nukuta. Ois niin helppoa nukahtaa aina heti sänkyyn päästyä ja nukkua niin pitkään, että herätyskello soi silloin, kun on aika herätä.

Laittelin tavaroita paikoilleen ja join kahvia kodin lempipaikalla parhaassa seurassa eli koirien ja auringonvalon kanssa. Nyt juon vielä tämän yhden kahvikupillisen ja jatkan kodin siivoamista.


id ihana aamu-5 ihana aamu-1-side ihana aamu-10 ihana aamu-2-side ihana aamu-9-side

Kutsuin joitain kavereita viettämään iltaa tänään, mutta viivyttelin asian suhteen niin pitkään, että mielenkiinnolla odotan, kuin moni pääsee paikalle :D Ajattelin eilen peseväni hiukset tänään, mutta skippasin sen ajatuksen nyt aamulla. Näitä kuvia kattoessa tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ehkä mun pitää harkita sitä suihkua vielä uudemman kerran.. Eiköhän näillä pärjätä vielä, mutta pidetään suihkun mahdollisuus kuitenkin auki!

Ihanaa viikonloppua kaikille<3




torstai 17. tammikuuta 2019

KAIKEN MAAILMAN KAUNEUSHOITOJA

kaunaushoidot-1-tile

Istuin paljain säärin kylppärissä pesemässä hampaita joitain päiviä sitten, kuten kuvien aikaleimastakin näkee. Lepuutin jalkoja lavuaarin reunalla ja kattelin mun säärikarvoja. Yhtäkkiä aloin miettimään milloinhan oon sheivannu viimeksi ja miksihän sellainen ei tuu edes mieleen silloin tällöin.

Olin edellisinä päivinä katellu somesta, kun vuorotellen tyypit kertoi olevansa matkalla ties mihin hoitoihin. Sokerointia, kulmien kestovärjäystä, ripsien kestotaivutusta, kasvohoitoa, kampaajakäyntiä, manikyyriä, pedikyyriä ja mitä näitä nyt on edes olemassa. Kaiken maailman kauneushoitoja koko some pullollaan.

En oo koskaan somea selatessani kiinnittänyt näihin hoitoihin mitään sen kummempaa huomiota. Itsessään missään näistä ei oo mitään pahaa ja tiettyjä palveluita itsekin somen kautta saaneena ymmärrän sen, että moni vaikuttaja saa hoitoja ilmaiseksi. Kävisin varmasti itsekin kaiken maailman hoidoissa säännöllisesti, jos ne ois sponsoroitu mulle!

Tavallaan oon siis ymmärtänyt, ettei jatkuva hoidoissa käyminen ole mikään yleinen normi kaikille naisille. Suurin osa ei käy missään ja kasvohoito kerran kymmeneen vuoteen saattaa olla joillekin se määrä, miten tällaisia palveluita käytetään. Kyseessä on tietynlainen somenormi, eihän viikoittain työn puolesta matkustavien ihmisten matkustusmäärätkään vastaa keskivertokansalaisen matkustusmääriä.

Puolen yön jälkeen omia säärikarvoja katellessani tuli kuitenkin mieleen, että pitäisköhän munkin käydä jossain vähän freesaamassa itteäni. Ääni päässä huusi, että nyt_stop_seis_lopeta ja päätin kirjoittaa näistä ajatuksista. En pidä itseäni "helpoimpana uhrina" tällaisille ajatuksille, koska tiedän omakohtaisesti sponssatuista palveluista ja nytkin mulla on ollu viimeisen vuoden oma luottokampaaja, joka freesaa mun hiuksia ilmaiseksi. Monia palveluita tulee kulutettua tavallista enemmän, jos sen saa ilmaiseksi tai alennuksella. Tottakai vaikuttajat käy paljon hoidoissa, koska suurin osa näistä palveluista on joko ilmaista tai tosi halpaa. Kyllähän säkin meet käymään kasvohoidossa, jos saat lahjakortin, vaikket omakustanteisesti harrastaiskaan sellaista. Ei vaikuttajatkaan kaikkea saa ilmaiseksi ja yhtälailla ei-vaikuttajista löytyy ihmisiä, jotka tykkäävät laittaa rahaa itsensä hemmotteluun hoitojen merkeissä.

Missään kauneushoidoissa ei edelleenkään oo mitään pahaa, mutta miten se oikein vaikuttaa meihin, jos jatkuvasti katsotaan somesta, kun muut käyvät kaunistautumassa milloin missäkin. Tottakai siitä alkaa pikkuhiljaa syntymään normi omassa päässä, koska niin tapahtuu kaikkien asioiden suhteen. Some on täynnä smoothiebowleja, haluat tehdä itsellesikin samanlaisen aamupalan. Kaikilla on ihania aamuisia joogahetkiä olkkarissa, oishan se omakin aamu kiva aloittaa joogaamalla.

On mahdotonta välttyä vaikutteilta, jos käyttää somea. Löytyy paljon elämälle positiivisia vaikutteita, kuten vaikka tuo jooga, ja sitten niitä vaikutteita, joista voi syntyä riittämättömyyden tunteita. Jos some aiheuttaa sulle ikävän tai ahdistuneen olon, voisi olla paikallaan miettiä syitä tälle. Seuraatko vääriä ihmisiä? Uppoudutko liikaa siihen "sometodellisuuteen", jossa kaiken pitäisi olla upeeta?

Mulla on yks älyttömän helppo vinkki, jolla päästä eroon somen synnyttämästä tarpeesta asian, kuin asian suhteen:

 Kuvitellaan tilanne, että seuraat - ehkä vähän ihaillen - somessa upeita ihmisiä, jotka käyvät säännöllisesti vaikkapa suihkurusketuksessa ja laittamassa kyntensä. Susta tuntuu, että oot ihan liian kalpea ja kynnetkin aika mitäänsanomattomat, joten ehkä suihkurusketuksella ja kynsillä saisit olon paremmaksi. Ehkä sitten olisit lähempänä näitä ihailemiasi somettajia ja vaikka et olisi yhtään sen lähempänä, niin et ainakaan olisi ainoa, joka lisäilee kalmankalpeita kuvia someen. Ehkä suihkurusketus ja kynsien laittaminen tekisi susta yhtä hyvän, kuin muut, jotka panostavat omaan ulkonäköönsä..

Suihkurusketus ja kauniit kynnet ei tunnukkaan kovin övereiltä, vaan oikeastaan aika normaaleilta jutuilta nuorten naisten keskuudessa. Ainakin siellä somessa. Unohda hetkeksi somet, vaikuttajat, julkkikset ja instagrambeibet. Mieti niitä ihmisiä, jotka tunnet. Mieti sun perhettä, sukua, ystäviä, koulukavereita, työporukkaa. Kuin monella heistä on suihkurusketus ja laitetut kynnet? Tuskin kovin monella, jos kenelläkään. Onko nämä asiat sitten kuitenkaan niin yleisiä nuorten naisten keskuudessa, kuin some antaisi olettaa?

Jos mietin tällaisia somen synnyttämiä ulkonäköön liittyviä tarpeita itselläni, niin tekis mieli ottaa ripsienpidennykset takaisin tai kokeilla ripsien kestotaivutusta. Pitäis myös saada vähän väriä pintaan. Hiuksiin ois hyvä laittaa huolittelemattoman näköiset oh miten ihanan muhkealla tukalla heräsin -kiharat tai vähintään tehdä joku ponnari- tai nutturakampaus, joka näyttää yhtä rennolta, kuin ne muhkeat kiharat. Niin ja tietty ois kiva, kun karvoja ois pelkästään päässä :D

Nää asiat ei tulis mieleenkään ilman somea tai kuvia itsestäni. Tykkään meikkilookista, jossa mulla ei oo edes ripsaria, mutta vanhoja kuvia + muiden kuvia katsellessa ne ripset tuokin ulkonäköön kivasti näyttävyyttä. Onni onnettomuudessa, mutta "onneksi" mulla on myös niitä kuvia itsestäni, joissa ripsienpidennykset näyttää aivan järkyttäviltä :---D Saan niistä aina hyvän muistutuksen siitä, ettei ripsienpidennykset oo yhtäkuin upea ulkonäkö.. Tarpeeksi lyhyet ripsienpidennykset näyttää hetken hyviltä, mutta siihen se glamour sitten jääkin.

Kestotaivutusta ois kiva kokeilla, muttei mulla oo rahaa sellaiseen. Jos saisin sen ilmaiseksi, niin ilman muuta kokeilisin, kuten varmaan suurin osa teistäkin.

Onko teillä jotain tällaisia somen luomia paineita tai asioita, joista pitäis tehdä/saada/kokea, kun kaikki muutkin?





sunnuntai 13. tammikuuta 2019

SUNNUNTAISIIVOUS

sunnuntaisiivous-7-side

Tänään on ollu loistava siivouspäivä! Olin siirrelly tavaroita paikoilleen ohimennen jo edellisinä päivinä, niin tänään tuli puhdasta melkein itsestään. Tykkään siivoamisesta nykyisin ja tuntuu melko hullulta ajatella jotain viiden vuoden takaista minää, jolla osa tavaroista oli visusti laatikoissaan melkeen vuoden. Se ajanjakso ei suinkaan päättynyt siihen, että olisin laittanut tavarat paikoilleen, vaan muutin eri osoitteeseen. Kyseessä ei myöskään ollu oma kämppä, jossa laatikot ois voinu olla jossain perimmäisessä nurkassa, vaan mun omassa makkarissa kokoajan näkösällä.

En todellakaan oo mikään siivousintoilija ja harvoin täällä on mitenkään putipuhdasta. Koirankarvoja on kokoajan ja kaikkialla, eikä tietyissä paikoissa oleva pölykerros oo mikään kauhistus, mutta tykkään siitä, että tavarat on paikoillaan ja ne näkyvimmät pinnat on siistit.


IMG_2821-side

Karvoista puheenollen, tästä näätte miltä kaikki mun vaatteet ja sohva näyttää :D Pyrkimys karvattomaan tai edes vähäkarvaiseen kämppään ois melko epätoivoista vastavirtaan räpiköimistä, sillä totaalisiivouksesta ja koirien sekopäisestä harjaamisesta huolimatta karvat palaa viimeistään vuorokauden kuluttua.. Toki oon tottunu näihin karvoihin jo aikoja sitten, mutta mielummin valitsen nää karvat, kuin monta kertaa viikossa tapahtuvan imuroinnin ja koirien harjaamisen, joka ei edes vie kovin pitkälle, haha. En ihan oikeasti käsitä, miten näistä voi lähteä niin paljon karvaa ympäri vuoden.


sunnuntaisiivous-1
sunnuntaisiivous-2-side

Tais olla loppukesää, kun satuin katsomaan ikkunasta ulos ja huoltomies huomasi mut viittoen avaamaan alaoven. Porttikongin kattorakenteista tipahteli vettä sen verran hyvään tahtiin, että maassa oli jo lätäkkö. Vuodon lähteen vaihtoehtoina oli neljän eri asunnon kylpyhuoneet, joista yksi tietysti meidän. Ensin tämä huoltomies, ja myöhemmin pari muuta, kävi tutkailemassa kylppäriä löytääkseen vuodon syyn. Muiden asuntojen asukkaita ei saatu heti kiinni keitin huoltomiehelle odotellessa kahvit. Hän oli ulkomaalaistaustainen, mutta asunut Suomessa jo pitkään ja saatiin mielenkiintoinen keskustelu suomen kielestä, kulttuurista ja hänen kokemuksistaan. Musta tällaiset keskustelut on aina älyttömän mielenkiintoisia, sillä oma näkemys kaikesta täällä Suomessa on tietysti vähän erilainen ja jollain tapaa varmasti aika jumahtanutkin sellaisiin oletuksiin ja asioihin, jotka on itelle aina ollu arkipäiväisiä.

Kerran yritin mennä väärästä sisäänkäynnistä Verotoimistoon tai jonnekin ja jäin hetkeksi juttelemaan jostain muusta maasta parikymmentä vuotta sitten tulleen miehen kanssa, joka oli asunut aiemmin Joensuussa. Sekin oli kiva pieni kohtaaminen ja tulipa käytyä läpi Joensuun lisäksi myös Oulun ja Jyväskylän eroja Helsinkiin verrattuna :D

No nyt karkasin ihan aiheesta, mutta siis nää huoltomiehet poisti tuosta kylpyammeen reunasta sellaisen lattiaan asti yltäneen muovisuojuksen, jolloin alta paljastui tää kuvien näkymä. Ajatuksenahan oli varmasti se, että nostaisin suojuksen takaisin paikoilleen, mutta musta tää ammeen reuna oli törkeen siisti ja on edelleenkin! Se vanha reuna oli sellainen kulahtaneen valkoinen muovihärpäke ja ilman sitä koko kylppäri näyttää paljon kivemmalta. En oikein osaa kuvailla tätä, mutta jotenkin rouheammalta ja mielenkiintoisemmalta, kun ennen kylppäri oli aika perus - ihan siisti, mutta vanhan vuokrakämpän kylppärin näkönen, mikä on tietysti ihan ymmärrettävääkin :D


sunnuntaisiivous-4-side

Pyyhin ikkunalautaa ja huomasin, että kiinanruusun kuihtunut kukka oli jääny kiinni ikkunaan. Ehkä vähän huvittavaa, mutta ei niin huvittavaa kuin tää seuraava juttu, jonka kerron. Isi laitteli mulle kuvia ja videoita, kuinka hänen ulkovarastossa ollut koirien ruokasäkki oli tyhjennetty kenkiin. Pussissa oli ollut about 5kg koirannappuloita, jotka oli siirtyny kaikkiin kenkiin, jotka olivat olleet varastossa pystyssä :---D Oli monoa, luistinta, vanhaa talvikenkää ja kaikki täynnä nappuloita. Voitte ihan huviksenne miettiä montako kenkää tarvii, että saa tyhjennettyä 5 kiloa nappuloita niihin.. Yhtäkään nappulaa ei ollu hyllyillä, eikä maassa, kaikki kengissä. Hhahahaha. Pussin pohjassa oli pieni reikä, eikä keksitty mitään muuta selitystä tälle, kuin oravan piilottamat eväät. Oravalla ei kuulemma pitäis olla mitään pääsyä varastoon, mutta tuskin ne nappulat omasta tahdostaankaan on kenkiin siirtynyt. Ne nappulat oli myös aika isoja, joten vaikea kuvitella minkään päästäisen tai hiiren siirrelleen niitä, eikä niillä taida olla edes samanlaista taipumusta piilotella ruokaa.

Varmaan illan vois viettää muutenkin, kuin tyhjentämällä 5 kiloa koiranruokaa kengistä :DD Ehkä kuitenki sen verran huvittava homma kokonaisuudessaan, että operaatiosta pystyy suoriutumaan naureskellen!




perjantai 11. tammikuuta 2019

UUTTA RYTMIÄ ELÄMÄÄN

perjantai-2-side perjantai-3-side

Mun postaustahti ja migreenit kulkee näköjään melkein käsi kädessä, sillä voisin taas vaihteeksi aloittaa kertomalla siitä, kuinka viimeisin migreeni helpotti just aamulla.. :D Vähän hitaasta aamusta huolimatta tää päivä lähti hyvin käyntiin, kun lähdettiin koirien ja uuden kaverin kanssa Rajasaareen.

Oon onnistunu tsemppaamaan aamupalan kanssa, vaikkei sitä kirjaimellisesti ihan aamupalaksi voikaan kutsua. Oon tehnyt erilaisia smoothieita jugurtilla ja kaurahiutaleilla, joista jotkut on ollu juotavia ja jotkut lusikoitavia versioita. Monet aamupalavaihtoehdot tuntuu itelle liian raskailta, mutta smoothiet uppoaa helposti, vaikka niissä ois saman verran kaurahiutaleita, kuin puuroannoksessakin..

Opiskelufiilis on edelleen hyvä, vaikka tässä tulikin tällainen kolmen päivän tauko migreenin takia. Ilmoittauduin tammikuun lopussa olevaan tenttiin ja ainakin vielä tuntuu siltä, että siihen on just sopivasti aikaa - ei liikaa, muttei myöskään liian vähää. Suunnittelin niin, että katon joka arkipäivä yhden luennon ja teen siitä kunnon muistiinpanot. Oon varmaan viimeksi lukion ekalla jaksolla tehny yhtä keskittyneesti muistiinpanoja ja on hämmentävää huomata, miten 100% keskittyminen johonkin vie mukanaan. Teen nyt psykan opintoja ja tää kurssi on kognitiivisen psykologian ja neuropsykologian perusteet. Itsessään psykologia kiinnostaa paljon, mutta oon myös väsänny muistiinpanoja ja havainnollistavia piirrustuksia siihen malliin, että muistan luentojen asioista varmaan puolet ulkoa. Luennot itsessään on kestäny 2 tuntia, mutta mulla on menny helposti 4 tuntia, kun oon kelaillu taaksepäin ja stoppaillu jatkuvasti. Ei pitäis olla uus juttu, että 15% keskittyminen ja puhelimen näprääminen on vähän eri asia, kuin sata lasissa skarppaaminen, mutta nähtävästi se voi vielä näin 25-vuotiaanakin yllättää..

Jotenkin super motivoivaa ja innostavaa nyt, kun oon huomannu, että ehkä tää opiskelu vois onnistuakin tällä kertaa. Migreenissäkin ootin vaan sitä, että olo paranee ja pääsen tekemään muistiinpanoja :D En kuitenkaan halua ahnehtia tämän uuden opiskeluinnon kanssa, joten viikonloput pyhitän ihan muille jutuille. Ehkä tästä tulee samalla se jokin ero arkipäiville ja viikonlopuille, joka multa on puuttunu jo ties kuin pitkään. Oon kaivannu elämään jotain rytmiä ja kun se ei nähtävästi oo tullu tarjottimella eteen, niin kai se rytmi täytyy sitten vaan tehdä itse. Ehkä sen rytmin mukana tulee samalla jokin ryhti tähän touhuun, joka tarkoittaa kaikkea mun elämässä, heh.

Koska päivä meni siellä Rajasaaressa, niin nyt lämmitän ruokaa, laitan kaakaota ja käyn seuraavan luennon kimppuun. Jos oon tarpeeksi tehokas, niin illalla ehtis kattoa vielä jotain sarjaa hetken.. Kivaa viikonloppua kaikille!




maanantai 7. tammikuuta 2019

VÄHÄN ERILAINEN LUPAUS

talvi helsingissä-3

Heippa, toivottavasti joulu ja vuoden vaihtuminen meni hyvin kaikilla!

En ollu ajatellu uutta vuotta sen kummemmin, mutta Lux Helsingin aikataulua hakiessani ehdin hämmästellä hetken onko jo ensi vuoden aikataulu tiedossa, kun Googlen ehdotus oli 'Lux Helsinki 2019'.. En tajunnu asiaa itse ja erehdyin kommentoimaan asiaa ääneen, jolloin vastaus tuli pienen huvittuneisuuden kera :D

En oo ajatellut viime vuotta oikeastaan yhtään mitenkään. En myöskään ajatellut, saati luonut itselleni mitään tavoitteita, paineita tai suunnitelmia tälle vuodelle. Jotenkin on sellainen kivan tasapainoinen fiilis elämästä ja vuosien vaihtumisista, koska mielessä ei oo mitään dramaattista - hyvässä tai huonossa. Vähän sellainen fiilis, että tässä tää elämä nyt on ja katsotaan mihin tää vie vai viekö yhtään minnekkään, heh.

Ilmottauduin nyt muutamiin tentteihin ja yritän saada opintoja vietyä eteenpäin. Tää ei oo mikään "uusi vuosi, uusi minä" ajatus, vaan nyt on muuten elämän kannalta hyvä aika kokeilla, josko tää tällä kertaa onnistuis. Otan nyt kans salikortin, kun loppuvuoden reissailut on pois alta ja mulla on sellainen varovaisen innostunut olo sen suhteen. En oo vuosiin urheillut juuri ollenkaan, koska sellainen väkisin suorittaminen ei oo yhtään oma juttu, vaikka urheilu tietysti tekiskin hyvää.

Nyt mun fiilis on sellainen ikäänkuin antaisin itselleni mielenkiintoisen mahdollisuuden. Oma juttu, parempi ruokahalu, energisempi olo ja varmasti paljon muuta hyvää, mitä urheilun sivutuotteena tulee aina.

Oikeasti mun elämä on ollu jo pitkään suurimmalta osin pelkkää kotona olemista ja ehkä tää on alkanu vähän tylsistyttämään :D En kuitenkaan halua "tuhlata" aikaa johonkin turhalta tuntuvaan, joten opiskelut ja treenaamisen jatkaminen tuntuu nyt hyvältä ja mielekkäältä suunnitelmalta.


talvi helsingissä-2-side

Oon viimeaikoina tutkaillut itseäni vähän eri näkökulmasta kuin ennen. Näin kuukausi sitten yhtä ystävää, jolla oli paha mieli, kun nähdään niin harvoin ja hän oli vähän huolissaan siitä, että onhan meidän ystävyyssuhteessa kaikki hyvin. Puhuttiin asiasta ja sanoin hänelle, että monien kuukausien tauoista huolimatta hän kuuluu niihin ystäviin, joita näen eniten. Eilen nähtiin ja tajusin, etten ollu sen meidän edellisen näkemisen jälkeen nähnyt ketään kaveria. Tämänkin kaverin kanssa ollaan nähty nyt kahdesti rehellisesti sanottuna siksi, koska hän on kysynyt. Tietysti on ollu ihanaa nähdä ja vielä se, että hän on kysynyt, mutta hävettää vähän, että oon itse niin huono pitämään yhteyttä ystäviin.

Mietin sitä, että välissä oli joulu, uusi vuosi ja muutama viikko niiden lisäksi, enkä mä nähnyt ketään kaveria. Hämmästyttävintä on se, etten ollu edes tajunnu koko asiaa. Oon nyt miettinyt sitä, miksi mä en näe ihmisiä tai miksi en koe "tarvetta" nähdä ihmisiä. Miksi oon tyytyväinen, kun oon päivät kotona, käyn koirien kanssa ulkona, siivoilen ja katson sarjoja? Osaan olla tosi sosiaalinen, mutta pakostakin tulee mieleen oonko oikeasti pohjimmiltani joku epäsosiaalinen jurmu..

Tällaisessa omasta tahdosta tapahtuvassa yksinolossa ei tietenkään oo mitään väärää, mutta en oo tajunnut viihtyväni yksin ihan tällaisessa mittakaavassa. Oon yrittäny miettiä miksi oon niin paljon yksin ja tämän valossa uudestaan sitä, millainen persoona mä oikein olen. Haluaisin vaan ymmärtää miksi näin on, eikä tähän liity mun päässä mitään negatiivisia fiiliksiä. Ainoastaan se harmittaa, jos joku ystävä luulee, ettei mua kiinnosta, koska en pidä yhteyttä. En mä pidä oikein keneenkään yhteyttä, enkä tarkoita sitä mitenkään ikävästi, mutta eihän toinen voi tietää sitä.. Varsinkin jos on tottunut aktiivisempiin ystävyyssuhteisiin, niin tää mun hiljaiselo tuntuu varmaan helposti siltä, että mulla ois jotain "parempaa" tekemistä tai "parempia" kavereita, kun todellisuudessa oon vaan yksikseni tajuamatta sitä, että voisin ehkä laittaa viestiä kaverille ja vaikka jopa nähdä..

Ehkä tästä vois tulla mun myöhäinen uuden vuoden lupaus :D Mietin ensin, että yrittäisin olla sosiaalisempi ja nähdä yhtä kaveria viikossa, mutta se saattaa olla vähän liian kova tavoite. Ehkä yritän treffata jonkun kaverin kanssa kerran viikossa, mutta en ruoski itteäni, jos se ei onnistu. Kaksi viikkoa on kuitenkin jo vähän armollisempi aikaväli ja sinä aikana mun täytyy viettää aikaa jonkun kaverin kanssa.

Tuntuu kyllä todella typerältä luvata itselleen tällaista ja toivon, ettei tää nyt kuulosta siltä, että kavereiden näkeminen tulee olemaan samanlainen pakotettu tavoite, kuin vaikkapa laihdutus tai tipaton tammikuu.... :-D Mulla on paljon ihania kavereita ja nyt pitää alkaa edes vähän sosiaalisemmaksi!



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Kuukauden luetuimmat