keskiviikko 30. tammikuuta 2019

26-VUOTIAS MINÄ

26-vuotias minä-5-side

Täytin vuosia oikeastaan jo yhdeksän päivää sitten ja aattelin nyt kirjoittaa vähän tän iän fiiliksiä. Tavallaan 26-vuotias minä tuntuu jo yllättävän vanhalta - siltä, että missä välissä on muka menny esimerkiksi viimeiset viisi vuotta. Mutta musta ei oo tuntunu yhtään siltä, että apua oonpas nyt vanha, mikä kaikessa koomisuudessaan tuntuu olevan melkeen jopa normi about mun ikäisille tytöille. Tätä kirjoittaessa tuli kyllä sellanen hetkellisen pöllämystynyt olo, että hetkonen oonko mä nyt sittenkään 26-vuotias vai paljonko näitä vuosia on :D

Ajattelin lukea joku päivä kaikki vanhat synttäripostaukset, että mitä mun päässä on pyörinyt minäkin vuosina. Luin viime vuoden postauksen, jossa mietin lähinnä sitä milloin on aikuinen tai mistä sen tietää, että on aikuinen vai tietääkö. Nyt musta on tuntunut siltä, että ehkä mä alan jo olemaan aikuinen ja se tuntuu kivalta.

Jos kaikki vuodet kirjattais paperille, niin kulunut vuosi ei ois sieltä värikkäimmästä päästä, vaikka ei tää vuosi oo tarkemmin ajateltuna ollut ihan niin tylsä, kuin äkkiseltään tuntui. Mussa itsessäni on tapahtunut niin isoja muutoksia, että ne varmasti omalta osaltaan tasoittaa kaikkia konkreettisia muutoksia, joita viime vuonna tapahtui. Mun mieli on tasoittunut, joten elämä kokonaisuudessaan on tuntunut tasaisemmalta ja sen myötä myös ne konkreettiset muutokset.


26-vuotias minä-2-side

Kulunut vuosi, elämä 25-vuotiaana, ei todellakaan ollut iloisinta aikaa mun elämässä. Ei se ollut huonoakaan, vaan enemmän sellaista niinku oisin käynnistämässä itteäni uudelleen, kaikki prosessit surraa menemään ja elämä etenee siellä taustalla :D

Just 25-vuotta täyttänyt meikäläinen oli muutamia kuukausia aiemmin päätynyt vihdoin ja viimein psykologin juttusille, saanut sairauslomaa, alkanut viiltelemään ja onneksi myös pystynyt lopettamaan viiltelyn. Kaiken kaikkiaan loppuvuosi 2017 oli aikaa, jolloin ihan kaikki elämässä ja omassa mielessä tuntu kääntyvän ylösalaisin.

Kulunut vuosi olikin siis melkoista hapuilua kaiken suhteen. Tuntu siltä, kuin oman pään sisältö ois ollu jättimäinen palapeli, joka hajotettiin levälleen sanoen "siitä vaan kasaamaan uudestaan". Pikkuhiljaa palasille alkoi löytyä oikeat paikat ja saman palapelin ääressä aherretaan edelleen.

Terapia ja päänsisäisen palapelin uudelleen kokoaminen on tehnyt hyvää ja sen palapelin reunapalat alkaa olemaan paikoillaan. Anteeksi tästä palapeli-esimerkistä, mutta se tuntuu helpoimmalta tavalta selittää tätä..

Nyt 26-vuotiaana musta tuntuu jopa siltä, että äkkiä lisää vuosia! Mitä vanhemmaksi tuun, sitä enemmän elämä ja oleminen alkaa helpottamaan, joten odotan innoissani omaa vanhenemista. Ehkä sitten muutaman vuoden päästä kaikki tuntuu olevan "ok" ja haluaisin pysäyttää vanhenemisen, mutta nyt näen vanhenemisen yhteydessä sisäiseen tasapainoon, itseymmärryksen lisääntymiseen ja mahdollisuuteen tehdä superihmisten juttuja eli käydä esim töissä.

Ajatus siitä, että palaisin ajassa taaksepäin vuoden, viisi vuotta tai vaikkapa kymmenen vuotta, herättää melkein pakokauhun kaltaisia tunteita :D Oon niin onnellinen, että oon 26-vuotias, enkä malta oottaa, että vuoden päästä oon jo 27-vuotias!




4 kommenttia:

  1. Myöhäiset onnittelut! <3 Näin kohta 27 vuotta täyttävänä ikäkriiseilyt on jotenkin jääny taakse, vaikka silloin 25-vuotiaana pieni kriiseily iskikin. Se tais jäädä sitten siihen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos<3 Haha, saa nähä iskeekö joku kolmenkympin kriisi sitten :-D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Kuukauden luetuimmat