maanantai 7. tammikuuta 2019

VÄHÄN ERILAINEN LUPAUS

talvi helsingissä-3

Heippa, toivottavasti joulu ja vuoden vaihtuminen meni hyvin kaikilla!

En ollu ajatellu uutta vuotta sen kummemmin, mutta Lux Helsingin aikataulua hakiessani ehdin hämmästellä hetken onko jo ensi vuoden aikataulu tiedossa, kun Googlen ehdotus oli 'Lux Helsinki 2019'.. En tajunnu asiaa itse ja erehdyin kommentoimaan asiaa ääneen, jolloin vastaus tuli pienen huvittuneisuuden kera :D

En oo ajatellut viime vuotta oikeastaan yhtään mitenkään. En myöskään ajatellut, saati luonut itselleni mitään tavoitteita, paineita tai suunnitelmia tälle vuodelle. Jotenkin on sellainen kivan tasapainoinen fiilis elämästä ja vuosien vaihtumisista, koska mielessä ei oo mitään dramaattista - hyvässä tai huonossa. Vähän sellainen fiilis, että tässä tää elämä nyt on ja katsotaan mihin tää vie vai viekö yhtään minnekkään, heh.

Ilmottauduin nyt muutamiin tentteihin ja yritän saada opintoja vietyä eteenpäin. Tää ei oo mikään "uusi vuosi, uusi minä" ajatus, vaan nyt on muuten elämän kannalta hyvä aika kokeilla, josko tää tällä kertaa onnistuis. Otan nyt kans salikortin, kun loppuvuoden reissailut on pois alta ja mulla on sellainen varovaisen innostunut olo sen suhteen. En oo vuosiin urheillut juuri ollenkaan, koska sellainen väkisin suorittaminen ei oo yhtään oma juttu, vaikka urheilu tietysti tekiskin hyvää.

Nyt mun fiilis on sellainen ikäänkuin antaisin itselleni mielenkiintoisen mahdollisuuden. Oma juttu, parempi ruokahalu, energisempi olo ja varmasti paljon muuta hyvää, mitä urheilun sivutuotteena tulee aina.

Oikeasti mun elämä on ollu jo pitkään suurimmalta osin pelkkää kotona olemista ja ehkä tää on alkanu vähän tylsistyttämään :D En kuitenkaan halua "tuhlata" aikaa johonkin turhalta tuntuvaan, joten opiskelut ja treenaamisen jatkaminen tuntuu nyt hyvältä ja mielekkäältä suunnitelmalta.


talvi helsingissä-2-side

Oon viimeaikoina tutkaillut itseäni vähän eri näkökulmasta kuin ennen. Näin kuukausi sitten yhtä ystävää, jolla oli paha mieli, kun nähdään niin harvoin ja hän oli vähän huolissaan siitä, että onhan meidän ystävyyssuhteessa kaikki hyvin. Puhuttiin asiasta ja sanoin hänelle, että monien kuukausien tauoista huolimatta hän kuuluu niihin ystäviin, joita näen eniten. Eilen nähtiin ja tajusin, etten ollu sen meidän edellisen näkemisen jälkeen nähnyt ketään kaveria. Tämänkin kaverin kanssa ollaan nähty nyt kahdesti rehellisesti sanottuna siksi, koska hän on kysynyt. Tietysti on ollu ihanaa nähdä ja vielä se, että hän on kysynyt, mutta hävettää vähän, että oon itse niin huono pitämään yhteyttä ystäviin.

Mietin sitä, että välissä oli joulu, uusi vuosi ja muutama viikko niiden lisäksi, enkä mä nähnyt ketään kaveria. Hämmästyttävintä on se, etten ollu edes tajunnu koko asiaa. Oon nyt miettinyt sitä, miksi mä en näe ihmisiä tai miksi en koe "tarvetta" nähdä ihmisiä. Miksi oon tyytyväinen, kun oon päivät kotona, käyn koirien kanssa ulkona, siivoilen ja katson sarjoja? Osaan olla tosi sosiaalinen, mutta pakostakin tulee mieleen oonko oikeasti pohjimmiltani joku epäsosiaalinen jurmu..

Tällaisessa omasta tahdosta tapahtuvassa yksinolossa ei tietenkään oo mitään väärää, mutta en oo tajunnut viihtyväni yksin ihan tällaisessa mittakaavassa. Oon yrittäny miettiä miksi oon niin paljon yksin ja tämän valossa uudestaan sitä, millainen persoona mä oikein olen. Haluaisin vaan ymmärtää miksi näin on, eikä tähän liity mun päässä mitään negatiivisia fiiliksiä. Ainoastaan se harmittaa, jos joku ystävä luulee, ettei mua kiinnosta, koska en pidä yhteyttä. En mä pidä oikein keneenkään yhteyttä, enkä tarkoita sitä mitenkään ikävästi, mutta eihän toinen voi tietää sitä.. Varsinkin jos on tottunut aktiivisempiin ystävyyssuhteisiin, niin tää mun hiljaiselo tuntuu varmaan helposti siltä, että mulla ois jotain "parempaa" tekemistä tai "parempia" kavereita, kun todellisuudessa oon vaan yksikseni tajuamatta sitä, että voisin ehkä laittaa viestiä kaverille ja vaikka jopa nähdä..

Ehkä tästä vois tulla mun myöhäinen uuden vuoden lupaus :D Mietin ensin, että yrittäisin olla sosiaalisempi ja nähdä yhtä kaveria viikossa, mutta se saattaa olla vähän liian kova tavoite. Ehkä yritän treffata jonkun kaverin kanssa kerran viikossa, mutta en ruoski itteäni, jos se ei onnistu. Kaksi viikkoa on kuitenkin jo vähän armollisempi aikaväli ja sinä aikana mun täytyy viettää aikaa jonkun kaverin kanssa.

Tuntuu kyllä todella typerältä luvata itselleen tällaista ja toivon, ettei tää nyt kuulosta siltä, että kavereiden näkeminen tulee olemaan samanlainen pakotettu tavoite, kuin vaikkapa laihdutus tai tipaton tammikuu.... :-D Mulla on paljon ihania kavereita ja nyt pitää alkaa edes vähän sosiaalisemmaksi!



2 kommenttia:

  1. Mä oon ihan samanlainen, en koskaan muista mukamas kenellekkään laittaa viestiä ja viihdyn melkein turhankin hyvin yksin. Tätä tietenkin vielä korostaa se, että Norjassa ei mulla mitenkään super suurta ystäväverkkoa poikaystävän lisäksi ole, joten senkään vuoksi ei tule "nähtyä ketään". Oon myös huomannut että töiden aloittamisen jälkeen, saan sen sosiaalisen tarpeen tyydytettyä erittäin hyvin siellä töissä 8 tunnin aikana ja iltaisin oon ihan senkin takia mieluusti ihan yksikseen introvertti kun olen :---P En kyl voi sanoa, etteikö välillä vähän harmita ettei täällä oo mulla sitä omaa kaveria, jonka kanssa vois viettää muuten vaan aikaa vaikka kotosalla mitään sen kummempaa tekemättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se vaikuttaa kyllä varmasti paljon, että töissä kuitenki näkee jo ihmisiä! :D Mä oon varmaan jo kunnon mökkihöperö, ku en käy ees töissä tai koulussa näkemässä ihmisiä.. Multakin kyllä puuttuu täältä sellanen kaveri, jonka kans vois vaan "olla" - vielä ku täällä Helsingissä kaikilla tuntuu olevan niin paljon tekemistä ja aikatauluja ja ite tykkäisin sellaisesta rennosta "tuukko käymään nyt" meiningistä :D Plus sitä rentoa "tuukko käymään nyt" meininkiä vähän haittaa, jos matkoihin menee tunti ja ois kiva vaan hengata hetki.. Ehkä sieltä vielä löytyy sellanen "oma kaveri"<3

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Kuukauden luetuimmat